Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Ihmisoikeuksien puolustamisesta asein

Alpo Rusi

Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson kokee ongelmana sen, että perinteinen rauhanturvaaminen on muuttunut sotilaalliseksi kriisinhallinnaksi (Ulkopolitiikka 4/2011). Ihmisoikeusjärjestön johtajalta ajatus on erikoinen, sillä ihmisoikeuksien suojelu voi edellyttää puuttumista valtioiden sisäisiin asioihin tarvittaessa jopa sotilaallisin keinoin.

Amnesty Internationalin Suo­men osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson ko­kee ongelmana sen, että pe­rinteinen rauhanturvaaminen on muut­tunut sotilaalliseksi kriisinhallinnaksi (Ulkopolitiikka 4/2011). Ihmisoikeusjärjestön johtajalta ajatus on erikoinen, sillä ihmisoikeuksien suojelu voi edellyt­tää puuttumista valtioiden sisäisiin asioi­hin tarvittaessa jopa sotilaallisin keinoin.

Toisen maailmansodan jälkeen on luotu varsin kattava kansainvälinen ih­misoikeuksia ja valtioiden välisiä suhtei­ta koskeva sopimusjärjestelmä. Samalla on pyritty heikentämään voimapolitiikan vaikutusta ja vahvistamaan yhteisiä oi­keusperiaatteita. Keskinäisriippuvuus pakottaa määrittelemään valtion suve­reniteetin uudelleen. YK:n entinen pää­sihteeri Kofi Annan on todennut, että YK:n peruskirjan tavoitteena on suojella yksilöiden oikeuksia eikä niitä, jotka rik­kovat näitä oikeuksia.

YK:n perustajat halusivat tehdä YK:sta ”maailmanpoliisin”, missä ei kui­tenkaan onnistuttu. Tavoite on edelleen kannatettava.

Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan ole saavutettu siitä, milloin jossain maassa tapahtuvat räikeät ihmisoikeuslouk­kaukset velvoittaisivat kansainvälistä yhteisöä estämään nämä loukkaukset sotilaallisen väliintulon keinoilla. Toi­saalta kansainvälisellä yhteisöllä on vel­vollisuus toimia sotilaallisen intervention keinoin, mikäli jokin valtio ei kykene suojelemaan kansalaisiaan. Tässä mieles­sä Johanssonin sotilaallista kriisinhallin­taa kohtaan tuntema karsastus vaikuttaa oudolta.

Johanssonin haastattelusta voi myös saada käsityksen, että Suomi olisi vasta aivan viime aikoina herännyt puolusta­maan ihmisoikeuksia. Näkemys ei ole perusteltu.

UlkoministeriRudolf Holsti esitti 19.6.1919 toivomuksen, että valtioiden keskinäisten kysymysten ratkaiseminen ei enää riippuisi voimasuhteista vaan yleisten oikeusperiaatteiden soveltami­sesta. Samalla kannalla olivat niin presi­dentti J. K. Paasikivi etenkin päiväkirjo­jensa perusteella kuin presidentti Risto Ryti keskeisissä puheissaan.

Kylmän sodan vuosikymmeninä Suomi joutui vaikenemaan ilmiselvistä ihmisoikeusloukkauksista ollakseen är­syttämättä Neuvostoliittoa. Itäblokin maiden ihmisoikeuskriisi sivuutettiin, ja syylliset löytyivät avoimista markkina­talouksista.

Tämä ei merkitse, että maamme ansiot ihmisoikeuspolitiikassa noina vuosina olisivat mitättömät. Suomi edesauttoi monia neuvotteluprosesseja, joilla edistettiin ihmisoikeussopimuksia ja turvallisuutta lisääviä sopimusjärjeste­lyjä. Tunnetuin esimerkki on Helsingissä vuonna 1975 järjestetty Euroopan tur­vallisuus- ja yhteistyökonferenssi (Etyk), joka oli Suomelle myös keino vastustaa Neuvostoliiton valtapolitiikkaa.

Suomen edistämä monenkeskisen sopimusdiplomatianverkosto kompen­soi osittain Suomen matalaa profiilia ihmisoikeuksiin liittyvissä kannan­otoissa. Kun kirjailija Václav Havel tuomittiin lokakuussa 1979 ”tasaval­lan järkyttämisestä” viiden vuoden kuritushuonerangaistukseen, kaikkien muiden länsimaiden paitsi Suomen ja Tanskan Prahan-lähettiläät joutuivat Tšekkoslovakian ulkoministeriön pu­hutteluun kannanottojensa vuoksi. Suo­mi vaikeni Havelin tuomiosta, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut, että Suomi olisi pitänyt tuomiota oikeutettuna.

Ovatko kylmän sodan vuodet ja suo­mettumisen varjo jättäneet Suomen ulko­politiikkaan jonkinlaisen trauman? Sitä olisi syytä selvittää tutkimuksen keinoin.

Vuoden 1997 artikkelissaan Jo­hansson kritisoi myös Martti Ahtisaar­ta siitä, että tämän prioriteetti oli ”Oy Suomi Ab:n markkinoiminen eri puolilla maailmaa”. Tuo markkinointityö voi­daan nähdä myös osana ihmisoikeuspolitiikkaa. Ahtisaari sai Kiinan presi­dentin lupaamaan, että maa liittyy YK:n poliittisten oikeuksien sopimukseen. Hyväpresidentti edistää sekä vientiä että ihmisoikeuksia.

Kansalaisjärjestöjen ja ei-valtiollisten toimijoiden merkitys kansainvälisessä yhteisössä on kasvamassa. Pohjoisen Af­rikan demokratialiikehdintä syntyi länsimaista riippumatta. Sama pätee uusiin sosiaalisiin liikkeisiin: ne syntyvät valtapuolueista riippumatta. YK tekee uusia aloitteita alkaneen muutoksen hyödyntä­misessä. Tässä Amnesty Internationalilla on tunnustettu paikkansa.

 
Ulkopolitiikka 1/2012

Mikä on länsi?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Y-kromosomin ylivalta murtuu hitaasti

Juha Mäkinen/UP

Missä Suomi on onnistunut?

Joonas Pörsti/UP

Tansanian metsät häviävät Kiinaan

Joonas Pörsti/UP

Puhdasta vettä miljoonille etiopialaisille

Joonas Pörsti/UP

Vauraus ja vakauden kaipuu

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvitus Antti Valta

Vallastaan tarkka presidentti

Tuomo Yli-Huttula

Yhdysvallat menetti aloitteen avaruudessa

Markus Hotakainen

Jättiläisen harteilla

Joonas Pörsti/UP

Mitä tapahtui "Medvedevin Venäjälle"?

Katri Pynnöniemi

Kiina käymistilassa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Köyhien arki on jatkuvaa riskien hallintaa

Pasi Nokelainen

Kiina hämmentää

Teija Tiilikainen

Ruotsi on toista maata

Hanna Ojanen

Puhtoiset veroparatiisit

Pasi Nokelainen

Luokkasotaa Ruotsissa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Mikä vuosi tänään on?

Juha Mäkinen/UP

Hyviä uutisia ilmastosta?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Laillisuuden tuolla puolen

Juha Mäkinen/UP

Ne, joilla on rahaa

Lily Liu

Keskiluokka ryhtyi yrittäjiksi

Julia Wiræus

Kolme ateriaa päivässä

Joe Nkadaani

Kehitysyhteistyön uudet tähdet

Joonas Pörsti/UP

Suomen kehitysapu syynissä

Joonas Pörsti/UP

Irti talouskasvusta

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Uskonnollisen vasemmiston paluu

Markku Ruotsila

Euroopan unionista tuli häirikkö

Annamari Sipilä

Jumalan puolueen kannattajat

Saana-Maria Jokinen

Eurooppa loppuu Evrokselle

Reeta Paakkinen

Hyvän maineen voi ostaa

Timo Korkeamäki

Ihmisoikeuksien puolustamisesta asein

Alpo Rusi

Väliintulon hetki meni jo Syyriassa

Lauri Tähtinen

Mafiavaltiosta, hellän pilkallisesti

Vadim Kononenko

Moukarin ja alasimen välissä

Olli Ruohomäki

Diktatorinen rauhan mies

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puolueeton Georgia vakauttaisi Etelä-Kaukasiaa

Ville Ropponen

Nationalismi kuriin

Kristiina Kouros

Puhetta Natosta

Pekka Visuri

Ulkopoliittiset syyt

Juha Mäkinen/UP

Vielä Euroopan tulevaisuudesta

Hanna Tuominen

Onko Ranska demokratia?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vaihtoehtoja talouskurille

Joonas Pörsti/UP

UP on Vuoden laatulehti 2012

Joonas Pörsti/UP