Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Gore jyrähtää demokratian puolesta

Al Gore: The Assault on Reason. The Penguin Press 2007, 308 s.

Al Goren teos The Assault on Reason, ”hyökkäys järkeä vastaan”, on New Scientist -aikakauslehden mukaan historiallinen teos, jota ei pidä arvioida kuten muita vastaavia poliitikkojen kirjoja. Kirja ei ole vain pitkä valitusvirsi Bushin hallinnon valheista ja presidentin omaksumasta tavasta olla asevoimien ylipäällikkönä noudattamatta voimassa olevaa lainsäädäntöä. Viimeaikaisen toimintansa myötä on Gore New Scientistin mielestä noussut Amerikan johtavaksi älyköksi, joka antaa toivoa.

”Järjellä” Gore ei tarkoita ainoastaan loogista päättelyä, joka pohjautuu faktoihin. Hän laajentaa valistuksen järki-käsitteen, ei ainoastaan perustuslailliseen parlamentaariseen demokratiaan, oikeusvaltioon, keskustelevaan kansalaisyhteiskuntaan, vaan myös kansalaisten yksityisyyteen ja valtioelinten vallan tasapainoon, jotka ovat erityisesti Bush-Cheneyn kaudella sekä rapautuneet että vääristyneet.

Goren kirja ylittää tavanomaisen poliittisen kielenkäytön rajat, myös Washingtonissa, jossa sanan säilää käytetään paljon raaemmin kuin Suomessa. Kuten luonnehdinta presidentti Bushista todistaa: ”Presidentin hämmentävän järkkymättömyyden taustalla on taantumuksellinen ideologia, eikä hänen uskonnollinen vakaumuksensa. Bush on itse asiassa jo irrottautunut todellisuudesta ja hänen piittaamattomuutensa vaarantaa amerikkalaisten turvallisuuden.” Näin suorasukaiset lausumat Bushin toiminnasta politiikan eri alueilla toistuvat kirjassa kymmeniä kertoja.

Goren kirjan läpikäyvänä teemana on kysyä, miten on mahdollista, että Bushin valheet Irakin valloitusretken syistä, Saddamista Osama bin Ladenin ja al-Qaidan tukijana, veronkevennyksistä erityisesti keskituloisille sekä piittaamattomuus kongressin kidutuksen kieltävästä laista ovat uponneet amerikkalaisten mieliin. Yli puolet yhdysvaltalaisista uskoo vieläkin Saddamin tukeneen al-Qaidaa, vaikka Bush ja Cheney ovat joutuneet peräytymään väitteistään, joskin he ovat tehneet sen vain puolittain.

Goren mukaan Bush on sen jälkeen laajentanut häikäilemättömästi valtapiiriään ”sukupolven ajan kestävän terrorismin vastaisen sotansa” varjolla. Allekirjoittaessaan kongressin hyväksymiä lakeja hän on kirjoittanut lukemattomia kertoja loppukaneetiksi, ettei tämä laki koske presidenttiä hänen toimiessaan asevoimien ylipäällikkönä – muun muassa silloin, kun Bush allekirjoitti kongressin suurella enemmistöllä hyväksymän kidutuksen kieltävän lain Abu Ghraibin vankilan tapahtumien jälkeen.

Toinen syy Bushin kovalle kannatukselle on Goren mukaan amerikkalaisten tapa katsoa päivittäin keskimäärin 4,5 tuntia televisiota, selvästi enemmän kuin Länsi-Euroopassa. Miljoonat amerikkalaiset eivät enää lue päivälehtiä lainkaan. Televisio on suggestiivinen väline, jossa tunteet menevät analyysin edelle, hän sanoo.

Myös kongressin asema on näivettynyt sen seurauksena, että sen jäsenet joutuvat laiminlyömään lainsäädäntötyötä ja keskustelua: edustajien aika kuluu vaalipiireissä varojen keruutilaisuuksissa. Tuloilla rahoitetaan kalliita 30 sekunnin tv-mainoksia, joilla voidaan jopa ratkaista seuraavien vaalien tulos.

Goren mukaan vaalibudjettien täydellinen julkisuus ja internetin kehittyminen ovat edellytyksiä demokratian palaamiselle Amerikkaan.