Matti Jutila: Nationalism Circumscribed. Transnational Governance of Minority Rights in Post-Cold War Europe. Acta Politica 43.
Eurooppalaisen vähemmistöjensuojelun kehitystä on kylmän sodan jälkeen määrittänyt ajatus aggressiivisesta itäeurooppalaisesta ja hyväntahtoisesta länsieurooppalaisesta nationalismista, toteaa Matti Jutila väitöskirjassaan.
Eurooppalaisen vähemmistöjensuojelun kehitystä on kylmän sodan jälkeen määrittänyt ajatus aggressiivisesta itäeurooppalaisesta ja hyväntahtoisesta länsieurooppalaisesta nationalismista, toteaa Matti Jutila väitöskirjassaan. Itäinen nationalismi on pitänyt ”kesyttää” mantereen turvallisuuden takaamiseksi, ja tästä on löytynyt syy kehittää vähemmistöjensuojelunormeja. Ilman huolta turvallisuudesta vähemmistöjen oikeudet eivät Jutilan mukaan olisi mahtuneet eurooppalaisten instituutioiden agendalle vielä vuosikausiin.
Jutilan tutkimuksen tulos lienee poliittista realismia, enkä käy sitä vastaan väittämään. Teoksen ansiot eivät kuitenkaan tyhjene tämän väitteen käsittelyyn, vaan Jutila erittelee ansiokkaasti eurooppalaista vähemmistöjensuojelujärjestelmää.
YK:n ihmisoikeusagendalla keskeisin vähemmistöjensuojelusäännös on vuonna 1966 hyväksytyn kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen artikla 27. Sen mukaan kansallisiin, uskonnollisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvilta ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
Kylmän sodan jälkeen Euroopan neuvostossa ryhdyttiin kehittämään myös eurooppalaista vähemmistöjensuojelujärjestelmää, jonka kulmakiviä ovat alueellisia tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (EN 1992) ja kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus (EN 1995).
Jutila on ottanut tutkimuksensa viitekehykseksi nationalismin, jolle vähemmistöjen oikeudet ovat haaste: ne kyseenalaistavat valtiosuvereniteettia ja valtion sisäistä yhtenäisyyttä. Kirjoittajan mukaan ne ovat kuitenkin tarpeellisia sekä turvallisuus- että oikeudenmukaisuusnäkökulmista. Ihmisoikeusnäkökulmasta vähemmistöjensuojelua tarvitaan myös vähemmistöjen omaehtoisen elämäntavan – ihmisarvon – suojelemiseksi.
Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvitus Antti Valta