Veikko U. J. Heinonen: Suomalaisen turvallisuuspolitiikan tila. Suomalaisen 2000-luvun alun turvallisuuspoliittisen debatin käsiteanalyyttinen tarkastelu. Jyväskylän yliopisto 2011.
Veikko Heinonen käsittelee väitöskirjassaan suomalaisen turvallisuuspolitiikan tilaa 2000-luvun alun Suomessa poliittisten toimijoiden puhetapojen, diskurssien, näkökulmasta. Heinonen pelkistää debatin rintamat Nato-kysymyksen ympärille ja keskittyy siinäkin lähinnä retoriikkaan ja käsitteiden käyttöön, ei turvallisuuspolitiikan sisältöön.
Veikko Heinonen käsittelee väitöskirjassaan suomalaisen turvallisuuspolitiikan tilaa 2000-luvun alun Suomessa poliittisten toimijoiden puhetapojen, diskurssien, näkökulmasta. Heinonen pelkistää debatin rintamat Nato-kysymyksen ympärille ja keskittyy siinäkin lähinnä retoriikkaan ja käsitteiden käyttöön, ei turvallisuuspolitiikan sisältöön. Aineistona on eritoten valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 2009.
Heinonen luokittelee keskustelijat ”liittoutujiin”, jotka kannattavat Nato-jäsenyyttä ja sotilaallista liittoutumista lännen kanssa, sekä ”liittoutumattomiin”, jotka eivät näe Nato-jäsenyyden tai liittoutumisen olevan Suomen etujen mukaista.
”Liittoutujien” turvallisuuspolitiikan käsitystä Heinonen luonnehtii arvokeskeiseksi ja sotilasstrategiseksi. Liittoutujat esittävät turvallisuuspolitiikan teknisenä asiana. He painottavat taloudellisia arvoja ja niiden puolustamista sotilaallisten arvioiden mukaan tehokkaimmalla tavalla. Nato-jäsenyyden katsotaan olevan tehokkain tapa neutraloida uhkat ja vahvistaa Suomen statusta länsimaana.
”Liittoutumattomien” turvallisuuspolitiikan käsitys on käytännöllispoliittinen ja kansalaiskeskeinen. He kiinnittävät huomionsa yhteiskuntapolitiikkaan, taloudellisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Itsenäinen ja kansalliseen asevelvollisuusarmeijaan perustuva puolustus nähdään pikemminkin yhteiskuntapoliittisena kuin teknistaloudellisena valintana. Se koetaan kansallista yhtenäisyyttä tuottavana arvona, josta ei haluta luopua.
Väitöskirja on huolellinen analyysi turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ennen vuotta 2011. Toisaalta viime vuosien opinnäytetöissä yleinen metodi diskurssianalyysi mietityttää: eikö jo olisi aika ryhtyä tukimaan puhetapojen lisäksi politiikan todellista sisältöä?
Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvitus Antti Valta