Julkaistu 13.3.2008
Presidentti Martti Ahtisaaren mielestä on ajanhukkaa antaa hallitusten hoitaa rauhansovittelua, sillä yksityiset diplomaatit hoitavat neuvottelut paljon tehokkaammin. Neuvotteluissa onnistumiset on jaettava ja epäonnistumiset otettava omalle kontolle.
Turvallisuuspoliittiseen selontekoon liittyvässä keskustelussa puhutaan todellisuudessa vain siitä, mikä on jo lyöty lukkoon. Avoimia kysymyksiä pohditaan vähemmän.
Niina Sarkonen ja Tapani Vaahtoranta
Myös Euroopan ulkopolitiikkaa nykyään pohtiva presidentti Martti Ahtisaari on yksi maailman kokeneimmista rauhanneuvottelijoista. Häntä huolestuttaa erityisesti työttömien nuorten kasvava määrä maailmassa.
Pyri ratkaisuun päättäväisesti ”Pelkkä kriisin tarkkailu ei riitä, vaan rauhan saavuttamiseksi on myös
Lauri Muranen, Matti Remes, Niina Sarkonen ja Tapani Vaahtoranta
Suomalaisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelusta puuttuu globaali ulottuvuus. Tätä mieltä ovat Ulkopolitiikka-lehden haastattelemat kansainväliset asiantuntijat, joiden mukaan ilmastonmuutos, maailmantalouden heilahtelut ja energiaturvallisuus ovat Suomelle suurempia huolenaiheita kuin Venäjän uhittelu.
Suomalaiset asiantuntijat toivovat päättäjiltä kokonaisvaltaisempaa näkemystä turvallisuudesta. Ekonomisti Timo Tyrväistä, kansanedustaja Heidi Hautalaa sekä tutkija Hannes Peltosta huolestuttavat erityisesti työikäisen väestön vähentyminen, elintasokuilun kasvu ja kansainvälisten kriisien leviäminen.
Kylmän sodan päättyminen ei vienyt perustaa Pohjois-Atlantin puolustusliitolta, ja hiipumisen sijaan Natoon on liittynyt uusia jäsenmaita. Tätä laajentumista Readingin yliopiston lehtori Andreas Behnke tutkii Tukholman yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan.
Pessimismi on valtaamassa alaa Afganistanissa. Uudelleen vahvistunut Taliban hyödyntää keskusvallan heikkoutta ja ISAF-joukkojen vähäisiä resursseja. Myös naapurimaa Pakistan on ajautumassa syvemmälle konfliktiin.
Lähi-idän pysähtyneen rauhanprosessin etenemisestä on herännyt jälleen toiveita. Ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen Israelin ja palestiinalaisten välillä on säännöllisiä kahdenkeskisiä tapaamisia.
Ydinvoimaloiden rakentaminen kiinnostaa useita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maita. Alue tarvitsee kipeästi uusia energialähteitä, mutta poliittisesti räjähdysherkällä alueella ydinvoima on kaikkea muuta kuin ongelmaton vaihtoehto.
Kiinaan nousee vielä tällä vuosikymmenellä useita kestävän kehityksen periaatteiden mukaan rakennettuja ekokaupunkeja – autoritaarisessa järjestelmässä myös utopiat syntyvät nopeasti. Onko jättivaltio vihertymässä? Onko Kiinasta ympäristönsuojelun esikuvaksi?
Venäjä on tunnetty yhtä hyvin suuresta maa-alastaan kuin huonoista teistään. Jälkimmäisen painoarvo on noussut maan talouden avautumisen sekä taloudellisen kilpailukyvyn merkityksen kasvun myötä. Laiminlyödyn liikenteen infrastruktuurin peruskorjaus onkin yksi Venäjän tärkeimmistä lähiajan haasteista.
Usko kansanvallan ylivertaisuuteen on horjunut viime vuosina monissa kehitysmaissa. Tilalle on noussut vahvaa johtajuutta korostavia poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä. Kiinan tai Venäjän malli ei ole kuitenkaan kestävä, vaan demokratialle löytyy yhä tilausta, kirjoittaa Olli Ruohomäki.
Synkkiä muistumia Günter Grassin faktaa ja fiktiota sekoittava muistelmateos Sipulia kuoriessa (alkuperäisteos Beim Häuten der Zwiebel, Steidl Verlag 2006) on sekä teräväkatseinen kuvaus sota-ajan ja 1950-luvun Saksasta että kirjallisuushistoriallinen dokumentti tekijänsä aatemaailmasta. Saksassa teos herätti ilmestymisensä aikoihin laajahkoa keskustelua viittauksillaan Grassin kansallissosialistiseen menneisyyteen.
Yhdysvaltalaiset pääsevät marraskuussa valitsemaan kahdesta presidenttiehdokkaasta, joiksi on ehdolla harvinaisen laadukas troikka. Obaman, Clintonin ja McCainin kirjoittamien kirjojen perusteella heitä yhdistää kunnioitus perustuslain arvoja kohtaan, mutta ulkopolitiikassa ehdokkaat tekevät toisiinsa selvän pesäeron.
Amerikkalaisten keskustelijoiden arviot ennen USA:ta maailmaa hallinneista suurvalloista tuppaavat samanaikaisesti sekä luodata kauas menneisyyteen että pyöriä oman navan ympärillä. Menneet maailmanvallat ovat esimerkkejä, joista Yhdysvaltain olisi syytä ottaa oppia. Amerikan paikkaa kaltaistensa joukosta etsivät nyt Yalen yliopiston oikeustieteen professori Amy Chua ja riippumattoman amerikkalaisen think tankin, Council on Foreign Relationsin, tutkija Walter Russell Mead.
”Nykyisyyttä voidaan ymmärtää vain historian valossa.” Tämän historiantutkijoille tutun ohjenuoran on sisäistänyt liiankin kirjaimellisesti myös uuskonservatiivisen The Weekly Standard -lehden kolumnisti, professori David Gelernter teoksessaan Americanism – the Fourth Great Western Religion. Gelernter käyttää Yhdysvaltain historian tapahtumia surutta nykyhallituksen harjoittaman politiikan oikeuttamiseen.
Eteläafrikkalainen kansainvälisen politiikan tutkija Greg Mills esittää lukijalle kysymyksen: Millainen valtio Afganistanista muodostuu? Maassa toimivat avustusjärjestöt vitsailevat, että heidän päämääränään on rakentaa, ei ruotsalaisten hallitsema Afganistan, vaan afganistanilaisten hallitsema ruotsi. Kysymys on kuitenkin tärkeä, sillä maasta ei haluta uutta pakistania.
”Hamasin kanssa täytyy neuvotella”, sanoi Israelin tiedustelupalvelun Mossadin entinen johtaja Efraim Halevy viime vuoden loppukesästä Wall Street Journal -lehdessä. ”Se on välttämätöntä, jottei al-Qaidan kannatus leviä.” Halevy tyrmäsi ennakkovaatimuksen rauhanneuvotteluille: ”Heidän ei tarvitse tunnustaa [Israelin valtiota]. Olemme suvereeni valtio.”
Erikoistutkija Helena Rytövuori-Apunen tarkastelee laajemmalle suomalaiselle lukijakunnalle suunnatussa kirjassaan Unionin ajan idänpolitiikka kriittisesti Suomen EU-jäsenyyden aikaista Venäjän-politiikkaa.
Sekaisin myllerretty parisänky Euroopan parlamentin sisäänkäynnillä vuoden 2005 lopulla kuvasti ympäristöjärjestöjen turhautumista: komissio oli jo toista vuotta ajanut komissaari Günther Verheugenin johdolla unionin lainsäädännön yksinkertaistamista ja ensisijaisena tavoitteena oli eurooppalaisen kilpailukyvyn parantaminen globaalissa taloudessa. Ympäristöaktiivien mielestä Verheugen oli muhinoinut sängyssä markkinavoimien kanssa.