Julkaistu 8.12.2011
Euroopan poliittinen yhdentyminen alkoi toisen maailmansodan kauhujen jälkeen. Unioni on syntynyt kriisistä ja kulkenut eteenpäin kriisien läpi. Selviääkö se vielä tämänkertaisesta? Ulkopolitiikka-lehti kokosi neljä vaihtoehtoista skenaariota, joissa katsotaan EU:n tulevaisuutta 2020-luvun loppupuolelle, ja pyysi kuusi asiantuntijaa arvioimaan ennusteita.
Euroopan unionia ravisteleva kriisi voi johtaa maanosan syvempään poliittiseen yhdentymiseen – aina liittovaltioksi saakka. Yhtä hyvin se voi johtaa euroalueen tai koko unionin hajoamiseen. Mitä näistä vaihtoehdoista seuraisi? Ulkopolitiikka-lehti esittelee neljä erilaista tulevaisuudenkuvaa.
Selviytyykö Euroopan unioni talouskriisistä yhtenäisenä? Yhtenä synkimmistä skenaarioista on väläytelty euroalueen tai pahimmassa tapauksessa koko EU:n jakautumista. Esillä on ollut monenlaisia jakolinjoja: On vauras ja kilpailukykyinen Pohjois-Eurooppa ja talouden rakenteellisista ongelmista kärsivä etelä. On julkisen talouden hyvin hoitanut protestanttinen Eurooppa ja valtionkassan kuralle ajanut katolinen maanosa. Toisaalta on integraation syventämiseen myönteisesti suhtautuva M...
Maailmassa on viisi laillista ydinasevaltaa: Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska ja Kiina. Vaikka ne kuuluvat vuonna 1970 voimaan astuneeseen ydinsulkusopimukseen (Nuclear Non-proliferation Treaty, NPT), niillä on kansainvälisoikeudellinen lupa ydinaseisiinsa, koska ne ehtivät tehdä ydinräjäytyksiä ennen vuotta 1967.
Maailmanjärjestyksen muutos ja EU:n kriisi lisäävät ulkopolitiikan tarvetta. Tämä voi paradoksaalisesti lisätä painetta palauttaa presidentti Suomen ulkopoliittisen päätöksenteon keskiöön, kirjoittaa professori Hiski Haukkala.
Suomen ulkopoliittisen tulevaisuuden tärkeimpiä kysymyksiä ovat Venäjän kehitys, Lähi-idän suunta ja YK:n vahvistaminen, sanoo kristillisdemokraattien Sari Essayah.
Suomen ihmisoikeuspolitiikka on tällä vuosikymmenellä aktivoitunut, mutta vanha puuttumattomuuden perinne elää vielä ulkopolitiikan institutionaalisessa muistissa. Siksi muutoksen lopullinen läpimurto saattaa kestää vielä pitkään.
Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen mukaan Suomen presidentin tulee olla aloitteellinen, kun kansainvälinen yhteisö hahmottelee konkreettisia ratkaisuyrityksiä ilmastonmuutokseen ja muihin globaaleihin ongelmiin.
YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyys olisi Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikan kannalta merkittävä seikka, sanoo Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta edustava Eva Biaudet.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ympäristössä mikään ei pysy paikallaan, sanoo vihreiden Pekka Haavisto.
Sosiaalidemokraattien Paavo Lipponen nostaa tulevaisuuden ulkopolitiikan suuriksi kysymyksiksi Venäjä-suhteet, Euroopan unionin tulevaisuuden ja globalisaation.
Uudessa maailmanjärjestyksessä ulkopolitiikan luonne painottuu talous- ja rahapolitiikkaan enemmän kuin koskaan. Se on tärkeä vallankäytön väline, sanoo kokoomuksen Sauli Niinistö.
Perussuomalaisten Timo Soinin mukaan ulkopolitiikan perusruisleipä ei ole kadonnut mihinkään, vaikka turvallisuuskäsityksemme on laajentunut.
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä Suomen ulkopolitiikassa on, kuinka Suomi onnistuu vaikuttamaan Euroopan unionin ulkosuhteiden kehitykseen, sanoo keskustan Paavo Väyrynen.
Afgantsy on yksityiskohtainen tutkielma Neuvostoliiton toimista Afganistanissa vuosina 1979–89. Teos käsittelee Neuvostoliiton Afganistanin-sodan poliittisia taustoja, politbyroon päätöksentekoa, puna-armeijan toimia sodan eri vaiheissa ja sodan vaikutuksia neuvostoyhteiskuntaan. Kirjan nimi viittaa Afganistanissa taistelleisiin puna-armeijan veteraaneihin.
Vievätkö siirtolaiset vastaanottajamaittensa kansalaisten työt, vai hyödyttävätkö muuttajat taloudellisesti itseään ja muita? Päätä itse, mutta perusta päätöksesi faktoihin, rohkaisee Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön pääjohtaja William Lacy Swing.
Etelä-Amerikka otti lokakuun lopussa merkittäviä askelia tehdäkseen tiliä menneisyydestään. Argentiinassa tuomittiin 26. päivänä lokakuuta kuusitoista entistä laivaston upseeria pitkiin vankeusrangaistuksiin vuosien 1976–1983 sotilasvallan ajan ihmisoikeusrikoksista. Muutama tunti tämän jälkeen Uruguayn parlamentti kumosi maan armahduslain. Vielä samana päivänä Brasilian parlamentti hyväksyi lakipaketin, joka sallii totuuskomission pystyttämisen vuosien 1964–1985 sotilasvallan aikaisten rikosten selvittämiseksi.
Uutisotsikoiden perusteella voisi päätellä, että Pakistanin suurimmat turvallisuusuhkat ovat terrorismi ja ydinaseet. Otsikoiden takana Pakistanin tilanne näyttää hieman toisenlaiselta.
Yhdysvaltojen ja Kanadan välinen raja on maailman pisin kahden valtion välinen raja. Nyt Yhdysvaltain viranomaiset ovat sitä mieltä, että sen yli tulee suurempi terroriuhka kuin Meksikon rajan yli
Rahan kulttuuri on erilainen Etelä- ja Pohjois-Euroopassa. Välimeren suuret euromaat Ranska, Italia ja Espanja voivat muuttaa toimintatapojaan, mutta tähän tarvitaan myös euroalueen yhteistä talouspolitiikkaa. Lue lisää UP-lehdestä 4/2011.
Yliviritetystä presidentinvallasta on tullut ongelma Ranskan demokratialle, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anaïs Marin.
Italiaa 17 vuotta hallinneen Silvio Berlusconin eroaminen vei italialaisilta alibin. Vararikon partaalla kamppaileva valtio yrittää nousta jaloilleen virkamiesten vetämänä ja kansainvälisten tarkkailijoiden valvonnassa.
Työpaikkojen luominen – mikään muu ei käytännössä pelasta Espanjaa talouskriisistä, vaikka EU lopulta keksisikin keinot euroalueen kriisin ratkaisemiseksi, kirjoittaa Teemu Sinkkonen.
Presidentti Ivo Josipović on vahvistanut demokraattisia arvoja.
Syyrian sisäiset jakolinjat ovat vahvistuneet Ranskan siirtomaa-ajasta lähtien. Niiden keskellä oppositio yrittää nyt koota rivejään.
Ensi vuoden alussa noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa palaa Libanoniin YK:n rauhanturvaoperaatio Unifiliin. Suomelle osallistuminen on mielikuvapolitiikkaa: Unifil mielletään perinteiseksi rauhanturvaoperaatioksi, jonka ainoana tehtävänä on Etelä-Libanonin raja-alueen vakauttaminen. Tämä on kuitenkin vanhentunut käsitys, kirjoittaa Mikko Patokallio.
Lähi-idän menestyjä vai jäykkä klienttivaltio? Kaksi viime vuosina ilmestynyttä ranskankielisten toimittajien kirjoittamaa teosta maalaa perin erilaiset kuvat Syyriasta, Ranskan entisestä siirtomaasta.
Olipa kerran pääkaupunki, jonka nimi oli Pääkaupunki. Se nousi kymmenessä vuodessa kituvan neuvostoaikaisen kaupungin raunioille värikkäänä kuin Las Vegas. Tänään Pääkaupungissa on kaikkea, mitä pääkaupungilta odotetaan: rahaa, valtaa ja suihkulähteitä. Paha vain, että suuri osa Pääkaupungista on pelkkää kangastusta, kirjoittaa Salla Nazarenko.
Pääministeri on vaihtunut Japanissa tiuhaan, mutta poliittisen järjestelmän murros on siirtynyt aina tuonnemmaksi. Kansantalous on velkaantunut, ja työväestö vanhenee.
ISAF-komentaja David Petraeuksen tapaaminen antaa viitteitä siitä, mihin kenraalin kova maine perustuu, kirjoittaa Charly Salonius-Pasternak.
Euroopan työikäinen väestö vähenee vuoteen 2060 mennessä jopa 110 miljoonaa eli yli Saksan, Hollannin ja Belgian yhteenlasketun väkimäärän verran. Elintaso mantereella taittuu, ellei työvoimapulaa paikata maahanmuutolla.
Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen kasvava kysyntä lisäävät maahanmuuttoa pohjoisille alueille. Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen kehottaa poliitikkoja valmistamaan Suomea tulevaisuuteen.
Globalisaation rajoitukset täytyy hyväksyä, sanoo tunnettu ekonomisti ja Harvardin yliopiston kansainvälisen poliittisen taloustieteen professori Dani Rodrik uusimmassa teoksessaan The Globalization Paradox.
Intia on unohtanut vuosituhansia vanhan historiansa, kulttuurien ja uskontojen keskinäisen kunnioituksen perinteen, kirjoittaa Arundhati Roy tuoreessa kirjassaan.
Uutiset Jemenistä ovat viime vuosina kertoneet kriiseistä, kapinaliikkeistä ja terrorismista. Lähi-idän köyhimmän valtion kansannousu kipusi maailmalla otsikoihin kuohunnan keväänä 2011. Mutta mitä me tiedämme tavallisten jemeniläisten elämästä?
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka eurooppalaistui, kun Suomi sopeutui Euroopan unionin jäsenyyteen. Tätä eurooppalaistumista käsittelee Teemu Palosaaren yleisen valtio-opin väitöstutkimus, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa alkuvuonna.
American Universityn professori David Bosco on lainannut kirjansa nimen J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanista. Nimi on osuva. Teos keskittyy lähes yksinomaan YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan erityisasemaan, jota Bosco pitää neuvoston suurimpana saavutuksena.
Ihmisoikeuksia käsitellään usein joko oikeudellisena kysymyksenä tai ihmisoikeusloukkauksina, joista raportoidaan kuvailemalla oikeuksien laatua ja määrää. The Politics of Human Rights yhdistää molemmat näkökulmat.
Syyskuun 2001 terrori-iskuista on ilmestynyt massiivinen määrä raportteja, tutkimuksia ja lehtijuttuja. Sotatieteen tohtori Jarno Limnéll on kirjoittanut iskujen vaikutuksista sujuvan yhteenvedon, joka ottaa kantaa myös Suomen turvallisuuspoliittisiin valintoihin. Lue lisää UP-lehdestä 4/2011.
Frank Johansson kehui Suomen ihmisoikeuspolitiikan aktivoitumista 1990-luvulla ja kritisoi sen passivoitumista 2000-luvulla.
Suurvaltojen suhteet liikkuvat ensi vuonna taas hieman uuteen asentoon, ennustaa Euroopan parhaisiin ajatushautomoihin lukeutuva ECFR.
Noin 2 000 puhetta kymmenellä kielellä kaikilta mantereilta. Sellainen on Suomen ulkopoliittisen johdon puheiden saldo tällä vuosituhannella.