Julkaistu 15.3.2006
"Koirat haukkuvat ja perässä tulee lieveilmiöitä, mutta kyllä ne hoituvat. Tärkeintä on, että olemme olleet pari kolme askelta edellä. Yksi askel ei riitä", kuvaa toimitusjohtaja Jorma Ollila Euroopan tulevaisuuden haasteita.
Tapasin turkkilaisia tutkijoita Ankarassa helmikuun alussa, kun Tanskan Beirutin-suurlähetystö poltettiin. Euroopan ja islamilaisen maailman välinen suhde pohditutti kaikkia. Mikä on Turkin paikka ja rooli tässä sivilisaatioiden yhteentörmäyksen piirteitä saaneessa kriisissä?
”Euroopan pitäisi miettiä, miten talouden toiminta voidaan tehdä helpommaksi – eikä, miten löydettäisiin oikea tapa säännellä”, pohtii pääjohtaja Jorma Ollila. Kehittyvät maat haastavat Suomen ja Euroopan, mutta pessimismiin ei ole syytä. Kohtalo on omissa käsissä.
Shell, eli Royal Dutch Shell, on BP:n ja ExxonMobilin ohella yksi maailman suurimmista energia-alan yhtiöstä. Yli satavuotias yhtiö on kasvanut kauas alkuperäisistä brittiläis-hollantilaisista juuristaan, jotka kuitenkin ovat näkyneet vahvasti yhtiön johtajistossa. Kesäkuussa 2006 yhtiön hallituksen nykyisen puheenjohtajan Aad Jacobsin tilalle nouseva Jorma Ollila on yhtiön johtajista ensimmäinen, joka ei ole syntyperältään britti tai hollantilainen.
Tammikuun Kotiliedessä oli artikkeli, jossa kerrottiin israelilaisen naisen kirjoittamasta kirjasta. Naisen tarina oli koskettava, mutta sitä Israelia, johon suomalaistoimittaja oli tarinan sijoittanut, ei paikan päällä asuva tunnista.
Laajentuminen ei etene luotijunan, vaan pikemminkin paikallisjunan vauhtia. Mutta se etenee, mikä on tärkeää. Laajentumisesta ei saa tehdä Euroopan taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien syntipukkia”, kirjoittaa EU-komissaari Olli Rehn. Viime vuonna tehdyt historialliset päätökset ja saavutetut tulokset antavat hyvän pohjan edetä laajentumisohjelmassa.
Sata vuotta sitten Suomen suuriruhtinaskunta valmistautui ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin. Äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ulottaminen koko täysi-ikäiseen väestöön oli tuolloin Euroopan radikaalein eduskuntauudistus. Erityisesti naisille myönnetty vaalikelpoisuus myös suututti – jopa naisia.
Missä naiset ovat maailmanpolitiikassa? Heidät on häivytetty militarisoimalla, tekemällä maskuliinisesta politiikasta normi tai jähmettämällä naiset perinteisiin rooleihin. Silti valtiot ovat riippuvaisempia naisista kuin haluaisivat myöntää. Feministisen maailmanpolitiikan tutkijan Cynthia Enloen tuore kirja katsoo politiikkaa sukupuolisilmälasien läpi.
EU on yrittänyt kitkeä ihmiskauppaa jo vuosikymmenen ajan. Toiminta uhkaa kuitenkin jäädä tehottomaksi puuhasteluksi, koska unioni ei ole kyennyt korjaamaan politiikkansa kahta perustavanlaatuista puutetta: liian tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja ihmiskaupan uhrien suojelun riittämättömyyttä. Käytännössä perinteinen turvallisuusajattelu ajaa yhä eettisten painotusten ohi.
Lokakuun alku. Välimeren etelärantaa eivät helteet enää hyväile. Espanjalle kuuluvaa Melillan kaupunkia ja Marokkoa erottavan piikkilanka-aidan kuvetta pitkin kävelee hajanainen joukko länsimaisia toimittajia ja kuvaajia. Seuraavien päivien lehdissä julkaistaan kuvia, joiden pääosissa ovat aitaan tarttuneet hanskat, kengät ja vaatteet. Ne roikkuvat Afrikan puolella, tarttuneet kiinni aitaan Saharan eteläpuolelta lähteneiden miesten yrittäessä päästä Melillaan ja Eurooppaan. M...
Vaikka suomalaistutkijoiden parissa on yksittäisiä peliteorian harrastajia, on rationaalisen valinnan teoria jäänyt suomalaisissa kansainvälisen politiikan opetusohjelmissa lapsipuolen asemaan. Oma-aloitteisesti kotimaisen yliopisto-opetuksen vääristymää voi korjata tutustumalla Bruce Bueno de Mesquitan oppikirjaan Principles of International Politics. Se on peliteorian satojen sovellutusten ohittamaton lähde.
Asiasta ei ole epäselvyyttä: Jussi Pakkasvirran ja Pasi Saukkosen toimittama Nationalismit on kerrassaan erinomainen yleisesitys erilaisista nationalismin muodoista. Kuten aina kokoomateoksissa, artikkeleiden taso vaihtelee, mutta kokonaiskuva on laaja-alainen ja perusteltu.
Robert Fisk (s. 1946) on raportoinut Lähi-idästä kolme vuosikymmentä. Hänen kirjansa The Great War for Civilization on syvästi henkilökohtainen lähihistorian panoraama. Sen hengenheimolaisia ovat taiteilijat Albrecht Dürer ja Francisco de Goya synkimmillään.
Suvi-Anne Siimes esitti Ulkopolitiikassa 4/2005 näkemyksensä Euroopan tulevaisuudesta ja vaati EU:ta palaamaan takaisin ”sosiaaliselle raiteelle”, jolta se Siimeksen mukaan on viime vuosina harhautunut. On ilahduttavaa, että poliitikko, joka on myös puolueensa puheenjohtaja, pohtii EU:n pulmia ja esittää niistä harkittuja ja pohtimisen arvoisia näkemyksiä.
”Kahdeksankymmentä prosenttia lehmän lantaa, 10 prosenttia tuhkaa ja vähän sahanpurua, dolomiittia ja virtsaa”, esittelee perheen isä Yrianto ylpeänä itsetehdyn lannoitteen reseptiä. ”Lannoitetehdas” toimii jaavalaisen talon takapihalla, kahden lehmän pienessä navetassa.
Viron itsenäistymisen ajan pääministerin Edgar Savisaaren muistelmateoksen suomalainen versio Vaaran vuodet on meillä saanut huomiota Suomea käsitteleviltä osiltaan. Kirjan todellinen painopiste on kuitenkin Viron suhteissa Moskovaan. Tärkeissä sivuosissa ovat Washington ja muiden Pohjoismaiden pääkaupungit. Alunperin tuhatsivuista laitosta on supistettaessa karsittu, mutta silti se on kattava esitys Viron itsenäistymisprosessista. Historioitsijana Savisaar on kirjannut tapahtumat ja ...
Mitä pieni Suomi aikoo tehdä puolustusvoimillaan, kun sotilasuhat ja omavaraisuus katoavat samaan aikaan, kun yksi supervalta vahvistaa teknologiakeskeistä sotaparadigmaansa? Entä eriytyvätkö puolustus- ja turvallisuuskäsitykset yhä enemmän toisistaan? Kriittisiin kysymyksiin löytyy hallinnosta vastaajiksi vahvoja toimijoita, myös sotilaita, jotka eivät kaihda politiikkaa tai radikaalejakaan uudistuksia. Puolustushallinnon sisältä lähtevä tieteellinen tutkimus voi toivottavasti l...