Julkaistu 13.3.2005
Taistelu realisteiksi itseään kutsuvia perinteisen turvallisuuspolitiikan edustajia vastaan ei ole Tarja Haloselle uutta. Hänen vanhat kirjoituksensa todistavat, että presidentti on jo vuosikymmeniä taistellut sen puolesta, että rauhan- ja kehitysmaa-aktivismia ei kutsuttaisi katteettomaksi idealismiksi. Ne ovat Haloselle todellista turvallisuuden rakentamista.
Taistelu realisteiksi itseään kutsuvia perinteisen turvallisuuspolitiikan edustajia vastaan ei ole Tarja Haloselle uutta. Hänen vanhat kirjoituksensa todistavat, että presidentti on jo vuosikymmeniä taistellut sen puolesta, että rauhan- ja kehitysmaa-aktivismia ei kutsuttaisi katteettomaksi idealismiksi. Ne ovat Haloselle todellista turvallisuuden rakentamista.
Huoli Venäjän kehityksestä lisääntyy lännessä. Tulkinnat maan tulevasta suunnasta ovat jopa täysin vastakkaisia, kuten kahdessa tuoreessa Putinin Venäjää käsittelevässä kirjassa. Minne Venäjä oikein on menossa?
Venäjä ei ole koskaan niin heikko tai vahva kuin miltä se vaikuttaa, totesi Bismarck jo 1800-luvulla. Mutta miten vahvana tai heikkona se pitäisi nähdä nyt? UP-lehti esitti kysymyksen kolmelle kansainväliselle Venäjän huippuasiantuntijalle.
Aiemmin aloitteelisina tunnetut Itämeren maat ovat vetäytyneet taustavaikuttajiksi Euroopassa, kritisoi virolainen parlamentaarikko ja entinen pääministeri Mart Laar. Maiden on nyt kiireellisesti luotava uudet yhteiset tavoitteet, joista tärkeimpiin kuuluu Venäjän auttaminen. Muuten voimme joutua silmätysten äärimmäisen vakavien ongelmien kanssa.
Öljynsä avulla Venäjä pyrkii palauttamaan edes osan menettämästään sotilaallisesta ja ideologisesta valta-asemasta. EU:n tulisi varmistaa, että energiayhteistyö Venäjän kanssa on muutakin kuin Euroopan ja Venäjän välillä risteilevä putkiverkosto, kirjoittaa tutkija Katri Pynnöniemi.
Kaikista uhkista ja ongelmista huolimatta Venäjälle investoiminen on yhä ollut suomalaisyrityksille kannattavaa. Myös Venäjän talouden kasvu ja lakiuudistus ovat helpottaneet yritysten arjen toimintaa. Monille sijoittajille Putin on silti liian iso kysymysmerkki. Suomalaiset ovat investoineet Venäjälle jopa turhankin varovaisesti, mikä voi vaikeuttaa Venäjän kauppaa tulevaisuudessa, muistuttaa Venäjän talouteen erikoistunut toimittaja Outi Parikka.
Ulkopoliittisen yksimielisyyden aika alkaa olla lopullisesti ohi. Siksi on vihdoin aika tunnustaa ääneen, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on politisoitunut. Vallasta kamppailevat nyt uudet poliittiset eliitit, kirjoittaa professor Vilho Harle.
Darfurin hirmutyöt ajoittuivat Ruandan kansanmurhan kymmenvuotispäivään. Monet pitävätkin Darfuria testinä siitä, onko kansainvälinen yhteisö oppinut vuosikymmenen aikana riittävästi menneistä virheistään kansanmurhien estämisessä. Ainakin yksi virhe tehtiin jälleen: apu Darfuriin tuli liian myöhään.
Väestön ikääntyminen ja työvoimapula pakottavat Suomen miettimään uusiksi maahanmuuton pelisäännöt. Millaisin keinoin maahanmuuton varmistetaan hyödyttävän sekä tulijaa että vastaanottajaa? Entä mitä Eurooppa voi ottaa opiksi Yhdysvaltojen pitkästä maahanmuuttokokemuksesta? UP-lehden kysymyksiin vastasi kansainvälisten muuttoliikkeiden tutkija, Migration Policy Instituten johtaja Demetrios Papademetriou, joka on alan kokeneimpia ja arvostetuimpia asiantuntijoita maailmassa.
Albania lupaa uudistua EU-kuntoon 10 vuodessa, ja siksi hallitus säätääkin lakeja ripeään tahtiin. Monet lait jäävät silti pelkäksi paperiksi korruption ja rikollisuuden jalkoihin. Usein tuntuu, että ainoita Albanian tulevaisuuteen uskovia olemme me kansainväliset auttajat, sanoo Etyjin Albania-mission oikeudellisen osaston suomalaispäällikkö Kaarina Buure-Hägglund. Hänen urakkansa on iso: rakentaa Albaniasta oikeusvaltio.
Aasian luonnonkatastrofi sai EU:n panostamaan nopean toiminnan tehostamiseen. Mutta kuinka EU ja Suomen eduskunta ovat asiassa edenneet ja mitä vielä olisi tehtävä, pohtii kansanedustaja Aila Paloniemi.
EU:n aikeet poistaa asevientikielto Kiinaan syventävät Atlantin ylistä kuilua entisestään, kirjoittaa Emilia Hinkkanen.
Ei Kekkosenkaan ulkopolitiikka säästynyt kritiikiltä, kirjoittaa Jouko Loikkanen.