Julkaistu 10.3.2011
Venäjä on ottanut talouskriisin jälkeen askeleen lännen suuntaan. Samalla maan poliittinen eliitti on käynnistänyt varovaisesti Stalinin kauden rikosten käsittelyn Puolan kanssa. Taustalla on kaksi vuosikymmentä kestänyt historiasota Itä-Euroopassa. Sen ytimessä on kansallisen identiteetin rakentaminen kommunismin romahdettua.
Saksan nuori polvi on vapautunut menneisyyden taakasta. Uusi itsetunto näkyy EU-politiikassa, jossa Saksa on valmis puolustamaan omaa etuaan.
Palaamme uusimmassa numerossa myös 50-vuotta täyttävän Ulkopolitiikka-lehden alkuvaiheisiin. Lehti syntyi Kekkosen ensimmäisellä presidenttikaudella, yöpakkasten ja noottikriisin tunnelmissa.
Saksa on kulkenut pitkän tien pelkoa herättävästä suurvalta-asemasta kylmän sodan aikaisen syyllisyyden kautta "uuden Saksan" aikakauteen. Talouskriisin koettelema Eurooppa katsoo Saksaan – ja pelkää samalla sen vahvistumista.
Itä-Euroopassa on käyty historiasotaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Venäjä kokee Itä-Euroopan maiden tulkinnat Neuvostoliiton ajasta hyökkäykseksi omaa eurooppalaisuuttaan vastaan. Venäjällä itsellään on vielä paljon työtä oman menneisyytensä käsittelemisessä.
Turkin valtiolla on pitkät perinteet kansalaisten muistin kontrolloinnissa.
Sotahistorian rinnalle nousee kertomus suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisesta.
Koulujen historianopetukseen kohdistuu poliittisia intohimoja. Oppikirjoilla pyritään toisaalta myös ratkaisemaan syvään juurtuneita vastakkainasetteluja kansojen välillä.
Tässä Ulkopolitiikka-lehden numerossa on paljon historiaa. Historialle ei voi kääntää selkää, vaan se vaikuttaa käsityksiin nykyisyydestä ja tulevasta. Historian voima on salakavala: ihmiset ovat yleensä vain osittain tietoisia niistä erilaisista tavoista, joilla historia johdattaa. Historialliset tulkinnat suhteellistuvat ja osoittavat rajallisuutensa, kun erilaisia tulkintoja samasta ilmiöstä asetetaan rinnakkain.
Jaakko Iloniemi oli 1960-luvulla käynnistämässä Suomen kehitysapua ja 1970-luvulla valmistelemassa Etyk-huippukokousta Helsinkiin. 1990-luvun alussa hän muokkasi Suomen mielipideilmastoa suotuisaksi EU-jäsenyydelle. Niin, ja oli hän myös perustamassa Ulkopolitiikka-lehteä 50 vuotta sitten.
Väliamerikkalainen Costa Rica tunnetaan aseettomuudestaan. Maa lakkautti armeijansa vuonna 1948 käydyn sisällissodan jälkeen ja on sen jälkeen välttynyt sodilta. Valtiollinen pasifismi on olennainen osa costaricalaisten identiteettiä.
Jos haluaa tietää, miten korruptio toimii ihmisten arjessa, ei tarvitse avata Transparency Internationalin raporttia. Tarvitsee vain mennä naimisiin kehitysmaan kansalaisen kanssa. Tilapäisesti maassa asuvat hyväpalkkaiset ulkomaalaiset eivät juuri törmää lahjusten kerjääjiin – paikalliset hoitavat likaisen työn heidän puolestaan. Mutta silloin, kun oma perheenjäsen on kotoisin korruptoituneesta maasta, maan tapa purskahtaa ennemmin tai myöhemmin päin naamaa kuin mätäpaise.
Vapaat markkinat tekevät kaikista vauraampia. Internet ja tietotekniikan kehitys ovat mullistaneet talouden. Tulevaisuus on innovaatio- ja palvelusektoreilla. Suuri julkinen sektori heikentää kasvua, tehokkuutta ja innovaatioita. Alhainen inflaatio vakauttaa talouden ja tukee kasvua.
Kun Paavo Lipponen lokakuussa 1966 osallistui Tampereella järjestettyyn ulkopoliittiseen paneelikeskusteluun, hän oli oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan – mutta oikeastaan hän oli väärä mies. Alun perin tilaisuuteen oli nimittäin menossa kansanedustaja Pekka Kuusi, mutta kiireidensä vuoksi hän ehdotti tilalleen 25-vuotiasta valtiotieteen ylioppilas Lipposta.
Olisi liioiteltua väittää, että nuorella polvella on Suomessa selvästi erottuva ulkopolitiikkansa. Tänä syksynä käyty ulkopoliittinen keskustelu lähti tosin käyntiin lähinnä nuorempien ihmisten toimesta, mutta tässäkin keskustelussa syntynyt asetelma osoittaa, että todellinen ulkopoliittinen jakautuma ei noudata mitään selvää ikärajaa: pikemminkin voitaisiin puhua ikä- ja puoluerajojen poikki kulkevasta vanhoillisuus–edistyksellisyys-jakautumasta.
Viime joululomallaan Ranskan ulkoministeri Michèle Alliot-Marie nautti tunisialaisesta vieraanvaraisuudesta. Tammikuussa syrjäytetyn presidentti Ben Alin klaaniin kuuluva liikemies Aziz Miled lainasi ranskalaisministerin perheelle loman aikana kahdesti yksityistä suihkukonettaan. Mielenosoitukset Tunisian hallintoa vastaan olivat juuri alkaneet.
Nuoren polven egyptiläisille tärkeitä kansalaisaktivismin työkaluja ovat kannettavat tietokoneet, kamerakännykät ja internetin yhteisöpalvelut. Nettiaktivismilla oli keskeinen rooli Mubarakin eroon johtaneiden suurmielenosoitusten järjestämisessä.
Venäjä on ryhtynyt talouskriisin jälkeen yhteistyöhön Yhdysvaltojen ja EU:n kanssa laajalla rintamalla. Muutoksen kestävyyttä ja kaikkia syitä on vaikea tulkita, mutta missään nimessä tilaisuutta ei kannata jättää hyödyntämättä.
Jos päämääränä on ymmärtää, miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii, tai mihin Venäjä ehkä toiminnallaan pyrkii, olennaisinta on ”lukea” tarkasti, mitä venäläiset itse asiasta sanovat, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Katri Pynnöniemi.
Avioliiton kautta Ranskaan saapuvien siirtolaisten maahanmuuttoa halutaan hillitä lakiuudistuksella, mutta vaarana on kaikkien ulkomaalaisten kanssa solmittujen liittojen leimaaminen tekaistuiksi.
Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa elettiin viime vuonna peruutettujen konserttien aikaa. Ensimmäisenä konserttinsa perui Jennifer Lopez. Hänet sai perääntymään tuhansien amerikankreikkalaisten lähettämä vetoomus, jossa R’n’B-tähteä pyydettiin perumaan konserttinsa ”miehitetyllä alueella”, kirjoittaa valtiotieteiden maisteri ja nykykreikan historian kandidaatti Reeta Paakkinen.
Brasiliaa pidetään Latinalaisen Amerikan suurimpana menestystarinana ja tulevana suurvaltana. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet maan talouden rakenteelliset heikkoudet sekä äärimmäisen pirstaloitunut poliittinen järjestelmä, joka vaikeuttaa presidentti Dilma Rousseffin uudistustyötä.
Oppositio ja populistiset liikkeet hyötyvät useissa Euroopan maissa talouskriisistä tämän vuoden vaaleissa. Euroopan oikeisto on vahvistunut 1990-luvun puolivälistä saakka, mutta onko edessä nyt käänne?
Vapauspuolue on vahvassa nosteessa maaliskuun aluevaaleissa.
Osavaltiovaaleista on tulossa tiukka testi liittohallitukselle.
Oikeisto syyttää keskustavasemmistolaista hallitusta hitaasta reagoinnista kriisiin.
Kun suuret päämäärät on saavutettu, virolaisia kiinnostaa ennen kaikkea kotimaan talouden kehitys.
Sosiaalidemokraattien ennustetaan vievän voiton parlamenttivaaleissa.
Suomessa ajatellaan yleisesti, ettei pienellä maalla voi olla suurta roolia kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Vähättelyyn ei kuitenkaan ole aihetta – meillä on hyvät edellytykset nousta ilmastodiplomatian kärkeen, kirjoittaa valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija ja Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen.
Oskari Eronen, Jari Mustonen, Markus Peltola
Suomalainen kriisinhallintaosaaminen on ollut tunnustettua. Mutta onko Suomelle käymässä liiallisen itsetyytyväisyyden sekä yhteisen suunnan ja innovatiivisuuden puutteen vuoksi ”nokiat”, kysyvät Oskari Eronen, Jari Mustonen ja Markus Peltola.
Vastakkainasettelu liberaalien ja konservatiivien välillä näkyy entistä vahvemmin amerikkalaisessa mediassa. Ideologisuus ja kärjistykset voimistuvat, kun syväanalyyseille ei ole kysyntää.
Saksan teollisuusliiton entinen puheenjohtaja Hans-Olaf Henkel on kääntynyt vastustamaan euroaluetta, koska siitä on tullut ”tulonsiirtoyhteisö”. Toimistopäällikkö Samu Kurri Suomen Pankista pitää kirjan tiukkasävyistä kritiikkiä yllättävänä.
Ydinsulkusopimus on onnistunut tehtävässään, toteavat David Cortright ja Raimo Väyrynen kirjassaan Towads Nuclear Zero.
Yhdysvalloilla on ratkaisevaa vaikutusvaltaa Afganistanin tilanteeseen, ja kaikkia liittolaisia kiinnostaa tietää, miten Yhdysvaltojen päätöksenteko toimii sodassa. Tätä Yhdysvaltojen Afganistan-politiikkaa koskevaa päätöksentekoa valottaa Washington Post -lehden apulaispäätoimittajan Bob Woodwardin kirja Obama’s Wars. Bob Woodward: Obama's Wars. Simon & Schuster 2010, 441 s.
Yhdysvaltalaistoimittaja Peter Hesslerin Country Driving on kertomus Kiianssa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana tapahtuneesta muutoksesta. Kyseessä on road trip, matkakuvaus tai oikeastaan useamman matkan ketju, joiden kuluessa kirjoittaja pyrkii jäsentämään Kiinaa tien päältä.
Suomessa pitkään asuneen brittiläisen historioitsijan George Mauden teoksen kantava ajatus on, että Suomen poliittinen historia on täynnä stereotyyppisesti kuvattuja henkilöitä, epätodennäköisiä liittolaissuhteita ja käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksia.
Vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan Tunisie – Terre de paradoxes (Paradoksien maa) toimittaja ja kirjailija Antoine Sfeir kuvasi presidentti Ben Alin johtamaa Tunisiaa islamismin vastaiseksi linnoitukseksi Pohjois-Afrikassa. Tunisian presidentti edusti Sfeirille malliesimerkkiä valistuneesta itsevaltiaasta, joka ohjasti kansaansa edistyksen kivikkoisella tiellä.
Euroopan maiden hyvinvointi on alkanut paljastua savijaloille rakennetuksi. Sauli Niinistön ohje velkojensa kanssa ongelmiin joutuneille maille on yksinkertainen: pitää oppia elämään vaatimattomammin, tulojen mukaan.
Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) on vuonna 2010 perustettu euroalueen väliaikainen kriisinhallintajärjestelmä, joka on käytössä kesäkuuhun 2013 asti. Heinäkuusta 2013 alkaen ERVV:n korvaa pysyvä Euroopan vakausmekanismi (EVM).