Julkaistu 1.6.2011
Euroalueen velkakriisi hallitsee kansainvälistä uutisointia, mutta lukujen valossa Yhdysvallat ja Japani ovat velkaantuneet vähintään yhtä pahasti. Jos velkaantumista ei saada kuriin, maailmantalous on vaarassa luisua vakaasta talouskehityksestä takaisin 1970-luvulla vallinneen korkean inflaation oloihin.
Kreikan, Irlannin, ja Portugalin julkisten talouksien velkakriisi on vain osa kehittyneitä maita vaivaavaa velkaongelmaa. Yhdysvallat ja Japani ovat suhteellisesti vielä velkaantuneempia kuin euroalue. Jos ongelmia ei pystytä ratkaisemaan, 1970-luvulta saakka jatkunut vakaan talouden aikakausi voi jäädä historiaan, kirjoittaa Suomen Pankin toimistopäällikkö Samu Kurri.
Velkojen maksaminen edellyttää, että valtio nostaa julkisen talouden ylijäämäiseksi. Kun velkaongelma on syvä, tähän tarvitaan ulkopuolista apua.
Ruotsi on noussut Euroopan taloustiikeriksi luottamalla bisnesvainuunsa ja poistamalla työmarkkinoiden kannustinloukkuja. Silti menestyksen kenties tärkein tekijä on hyvinvointivaltio itse.
Euroopan maiden hyvinvointi on alkanut paljastua savijaloille rakennetuksi. Sauli Niinistön ohje velkojensa kanssa ongelmiin joutuneille maille on yksinkertainen: pitää oppia elämään vaatimattomammin, tulojen mukaan.
Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) on vuonna 2010 perustettu euroalueen väliaikainen kriisinhallintajärjestelmä, joka on käytössä kesäkuuhun 2013 asti. Heinäkuusta 2013 alkaen ERVV:n korvaa pysyvä Euroopan vakausmekanismi (EVM).
Kun Eurooppa oli maailmansotien jälkeen raunioina ja Euroopan yhteisöä rakennettiin rauhantilan turvaamiseksi, paljoakaan ei kyselty EY:n hinnan perään. Kaikille näytti olevan selvää, että hinta kannatti maksaa pysyvästä rauhantilasta.
Arabikadun myllerryksen vaikutukset tuntuvat Washingtonissa saakka. Yhdysvallat joutuu suostumaan Lähi-idässä entistä tasa-arvoisempaan politiikkaan.
EU:n korkea edustaja Catherine Ashton on jäänyt muiden ulkopolitiikan johtajien varjoon.
Brittiläinen Edwin Dyer ja kolme muuta turistia kidnapattiin Malissa vuonna 2009, kun seurue oli palaamassa musiikkifestivaaleilta Saharan autiomaan laidalta. Sieppaajat myivät panttivankinsa terroristiverkosto al-Qaidan
UP-lehti 50 vuotta: Ulkopolitiikka nosti suomettumiskissan pöydälle vuonna 1974. Alla Jukka Huopaniemen artikkeli, joka ilmestyi Ulkopolitiikan numerossa 2/1974.
Vapun alla pidettyjen Britannian kuninkaallisten häiden kutsuvieraslistalla olivat totuttuun tapaan kaikki Euroopan kruunupäät. Heidän joukossaan oli myös joukko jo vuosikymmeniä sitten lakkautettujen monarkioiden edustajia, jotka ovat viettäneet suuren osan elämästään maanpaossa.
Mikä kansainvälinen tunnustus on kyseessä? Annetaan muutamia vihjeitä. Sen ovat voittaneet muun muassa Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela, Kuubaa vuosikymmenet johtanut Fidel Castro ja Aleksandrian koptilais-ortodoksisen kirkon paavi Shenouda III.
Etiopian Bahar Darissa näytti huhtikuun alkupuolella hetken aikaa siltä, että Tunisiasta alkanut vallankumousaalto oli saapunut Saharan eteläpuolelle. Sunnuntaiaamun rauhan rikkoi rytmikäs huuto, kun suureen mielenosoitukseen lähteneet marssijat lähestyivät kaupungin keskustaa banderollien kanssa. Pääministeri Meles Zenawin kovalla kädellä hallitsemassa Etiopiassa mielenosoitukset ovat muuttuneet harvinaisiksi. Pian kävikin ilmi, ettei väki ollut lähtenyt kaatamaan hallitusta vaan kannattamaan sitä.
Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita vaivaavat yhteiskuntien sisäinen pirstaleisuus ja kansanosien välinen epäluulo. Egypti on tästä hyvä esimerkki. Jos länsi ei muuta kuohuntaan tarjoamaansa perinteistä reseptiä, alue saattaa ottaa lännestä entistä enemmän henkistä etäisyyttä.
Aiemmat kansannousut osoittavat, että demokratiaa on vaikea rakentaa sen jälkeen kun diktatuuri on kaadettu. Tunisialla ja Egyptillä on edessään monta kompastuskiveä.
Monet Pohjois-Afrikan vallankumouksiin vaikuttaneista yhteiskunnallisista tekijöistä ovat voimissaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa.
Afrikka on hirmuhallitsijoiden manner, ainakin jos on uskominen The East African -sanomalehden julkaisemaa Afrikan presidentti-indeksiä. Lue lisää UP-lehdestä 2/2011.
Pohjois-Afrikassa noin joka toinen on alle 25-vuotias. Nuorten eli 15–24-vuotiaiden osuus väestöstä on viidennes. Lähi-idässä tilanne on samankaltainen. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta alueen väestödynamiikasta, sillä alueen väestö myös kasvaa nopeasti.
Terroristiverkosto al-Qaida on menettänyt henkisen johtajansa ja ideologisen uskottavuutensa. Uusi johtajapolvi voi nousta Arabian niemimaalta.
Pohjois-Afrikan tapahtumat käynnistivät kriisin Ranskan ulkoasiainhallinnossa. Ulkoministeri joutui lähtemään, ja diplomaattien tyytymättömyys purkautui mielipidekirjoituksena presidentti Nicolas Sarkozyn omavaltaista ulkopolitiikkaa kohtaan. Lue lisää UP-lehdestä 2/2011.
Helmikuun 20. päivän protestiliike Mouvement du 20 février keräsi koko alkuvuoden ajan väkeä mielenosoituksiin Marokon kaupungeissa. Mielenosoittajista osa toivoi Marokosta tasavaltaa, osa taas vastusti työttömyyttä, hallinnon korruptoituneisuutta ja epädemokraattisuutta – mutta ei kuningasvaltaa sinänsä. Lue lisää UP-lehdestä 2/2011.
Sosiaalinen media on muuttanut ulkopolitiikan toimintaympäristön entistä avoimemmaksi ja keskustelevammaksi. Ketterät ja mukautumiskykyiset ei-valtiolliset toimijat ovat vahvistuneet, ja myös hierarkkisen valtionhallinnon on mukauduttava uuteen avoimuuden aikaan.
Britannia kohisee Big Society -ohjelmasta, jolla maan konservatiivipääministeri aikoo siirtää julkisia palveluita yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Pääministeri pitää ohjelmaa vallan siirtämisenä kansalle, kriitikot sokeana yksityistämisenä ja julkisten palveluiden alasajona.
Kolmannen sektorin kritiikki Big Societya kohtaan kumpuaa paitsi leikkauksista myös konservatiivien käyttämän retoriikan ja käytännön tekojen ristiriidasta, katsoo Britannian kolmannen sektorin tutkimus- ja palvelukeskuksen Third Sector Research Centren johtaja, professori Peter Alcock.
Perinteisten operaatioiden haikailun sijaan kannattaisi miettiä, missä suomalaisia nyt tarvitaan. Esimerkiksi Intia on lähettänyt Liberiaan sata naispoliisia.
Entinen alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg kertoo, millaista diplomaattista taspainoilua edellytti Suomen irtautuminen Pariisin rauhansopimukseen kirjatuista asevoimien rajoituksista. UP-lehti julkaisee ennakkoon otteen Blombergin syksyllä julkaistavasta kirjasta.
Maailmanjärjestys on siirtynyt talouskriisin sysäämänä uuteen aikakauteen, sanoo Financial Timesin kolumnisti Gideon Rachman.
James T. Kloppenbergin vastajulkaistu kirja Yhdysvaltain presidentti Barack Obamasta on harvinaislaatuinen. Harvoin on yksi aikamme johtavista aatehistorioitsijoista (tässä tapauksessa Harvardin yliopiston historian laitoksen johtaja) pureutunut päivänpoliittisiin ja henkilöä koskeviin kiistelyihin näin perinpohjaisesti.
Analyyttistä keskustelua maahanmuutosta, kotoutumisesta sekä eristäytymisen ja radikalisoitumisen riskeistä on toistaiseksi käyty Suomessa vähän, etenkin verrattuna siihen, kuinka aiheet ovat nousseet poliittiseen keskusteluun muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomalainen debatti kulminoituu lähinnä marginaaliryhmien tunnepitoisiksi mielipiteiksi.
Islam ei lähtökohtaisesti estä naisten nousua politiikan huipulle, onhan myös muslimimaissa naisia vallan ylimmillä portailla. Toisaalta naisten ja vallansuhde ei ole muslimimaissa ainakaan yhtään sen helpompi kuin muualla maailmassa. Moderneista naismuslimijohtajista tunnetuin on vuonna 2007 murhattu Pakistanin entinen pääministeri Benazir Bhutto.
Internet ja sosiaalinen media vaalivat tiedon nopeaa ja vapaata virtausta, mikä vahvistaa yksilön asemaa ja edistää ihmisyhteisöjen kykyä järjestäytyä. Autoritaarisissa maissa tietoteknisen kehityksen käynnistämä tiedon vallankumous haastaa valtiolliset propagandamonopolit ja helpottaa hallitusten vastustamista. Syntyy uusia mahdollisuuksia avoimuudelle ja demokratialle, kuten Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä on alkuvuodesta nähty. Arabimaiden kansannousuissa uusi viestintätekno...
Latinalainen Amerikka tunnetaan ikuisena tulevaisuuden lupauksena, joka on kerta toisensa jälkeen pettänyt talouden nousua koskevat odotukset. Miksi maanosalla, jolla on niin valtavat luonnonrikkaudet, menee niin huonosti? Kysymys on työllistänyt Latinalaisen Amerikan tutkijoita vuosikymmeniä.
Harvalla historioitsijalla on rohkeutta laittaa yksiin kansiin ihmiskunnan historia ja osa sen tulevaisuudestakin. Stanfordin yliopiston professori Ian Morris kuitenkin tekee juuri niin teoksessaan Why the West Rules – For Now.
Poliittiset ja taloudelliset päämäärät tulisi erottaa toisistaan euroalueen kriisin hoitamisessa.
Serbia etsii sotarikoksista syytetyn Ratko Mladićin luovutuksella tietä ulos talousvaikeuksista.
Counter-jihad-liike on muslimien, maahanmuuton ja läntisten hallitusten vastainen "verkostojen verkosto", jonka aktivistit ja bloggarit haluavat taistella muslimien väitettyä lännen vastaista pyhää sotaa vastaan. Counter-jihadistit näkevät muslimien muuton Eurooppaan osana pyhää sotaa. Norjan massamurhaaja sai innoitusta hirmutekoihinsa tästä liikkeestä, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin entinen tutkija Toby Archer Foreign Policy -lehdessä.
Internetin määrittäminen ihmisoikeudeksi on elitististä ja hämärtää entisestään ihmisoikeuksien käsitettä.
Ihmisten elämänlaatu missä tahansa maailmankolkassa on nyt parempi kuin aikaisemmin, väittää Maailmanpankin vanhempi ekonomisti Charles Kenny. Yleisen valtio-opin professorin Liisa Laakson mielestä väite on oikea, mutta se olisi kaivannut tuekseen syvempää analyysiä kansainvälisen järjestelmän valtasuhteista. Lue lisää UP-lehdestä 2/2011.
Tunisia tunnetaan naisten oikeuksien kannalta modernina arabimaana, jossa naiset eivät hunnuttaudu ja moniavioisuus on kielletty lailla. Tunisialaisnaisille taattiin aikanaan monia oikeuksia aiemmin kuin eurooppalaisille kanssasisarilleen: esimerkiksi oikeus ehkäisyyn myönnettiin 1962 ja aborttioikeus 1965 – kymmenen vuotta ennen ranskattaria. Mutta kuinka paljon Tunisian naisilla oikeasti on valtaa, vai onko naiskysymystä käytetty peittämään itsevaltaisen hallinnon epäkohtia?