Julkaistu 8.3.2012
Keskiluokka kasvaa nousevissa talouksissa niin nopeasti, että parinkymmenen vuoden päästä kaksi kolmesta maailman keskiluokkaisesta asuu Aasiassa ja Tyynenmeren alueella. Keskiluokkaistuminen lisää painetta demokratisoida poliittisia järjestelmiä.
Nousevat taloudet ammentavat raaka-aineita kasvunsa rattaisiin köyhistä kehitysmaista. Läntinen apuyhteisö puolestaan koettaa suostutella uusia avunantajia sopimukseen avun pelisäännöistä. Afrikalle uusi raha on tervetullutta: mantereen talous kasvaa kohisten.
Kehitysapukenttä on uudistumassa, kun uudet avunantajat rynnistävät mukaan omilla ehdoillaan. Suomen kehitysapua on moitittu muun muassa pirstaleisuudesta. Mutta on Suomi jossain onnistunutkin.
Suomi on tehnyt Tansanian kanssa metsäalan kehitysyhteistyötä yli 40 vuotta. Silti metsiä hakataan kiivaaseen tahtiin.
Etiopian vesihanke alkoi tuottaa tulosta, kun kyläyhteisöt saatiin osallistumaan ja kantamaan vastuu omista kaivoistaan.
Kun miljardit ihmiset nousevat maailman kehittyvissä talouksissa köyhyydestä keskiluokkaan, demokratiasta tulee heille teoriassa entistä arvokkaampaa. Käytännössä arvojen muutos ei välttämättä näy.
Verkkokeskustelut kungfutselaisuuden merkityksistä tarjoavat kiinalaisille tavan kapinoida kommunistista puoluetta vastaan. Kapina voi konkretisoitua, jos talouskasvu kääntyy laskuun.
Shanghailainen Karen Gao lomailee ulkomailla silloin kun haluaa, ja haaveilee kahdesta puolueesta.
Delhiläinen Vidhi Chhariya työskenteli 14 vuotta IT-alalla ja teki sitten niin kuin moni muu Intian keskiluokasta: perusti oman yrityksen.
Lusakalainen Yuyo Nachali-Kambikambi miehineen elättää ydinperheensä lisäksi äitiään, lankoaan ja seitsemää koiraa.
Nousevat taloudet rynnistävät mukaan kehitysyhteistyöhön omilla ehdoillaan. Kiina ja Intia haluavat pitää kätensä vapaana Afrikan raaka-ainemarkkinoilla.
New Yorkin yliopiston tuloksellisuusvertailussa Suomi sijoittui kehitysyhteistyössä häntäpäähän Kreikan ja Belgian edelle.
Uutisissa ja kansainvälisen politiikan kirjallisuudessa puhutaan aika ajoin ”lännestä”, joka katsoo asioita tietystä näkökulmasta, toimii ja ottaa kantaa. Nyt lännestä puhutaan esimerkiksi Iranin ja Syyrian yhteydessä: kuinka lännen pitäisi niiden toimiin reagoida? Monesti oletetaan, että lukija osaa itse päätellä, mitkä maat kuuluvat länteen.
Mikä yhdistää seuraavia maita: Mali, Kosovo, Thaimaa, Tanska, Jamaika? Kaikissa niissä on viimeksi kuluneen vuoden aikana astunut virkaansa pääministeri, tai Kosovon tapauksessa presidentti, jolla ei ole Y-kromosomia – toisin sanoen nainen. Joukon uusin tulokas on tammikuun alussa virkaansa astunut Jamaikan pääministeri Portia Simpson Miller. Tosin Simpson Miller on jo toista kertaa maansa johdossa; hän toimi pääministerinä myös vuosien 2006–2007 aikana.
Sauli Niinistöllä on hyvät edellytykset retoriseen vallankäyttöön, myös hallitukselle kuuluvassa talouspolitiikassa, kirjoittaa Tuomo Yli-Huttula.
Kiina laukaisi viime vuonna Maata kiertävälle radalle avaruusaseman ja tähtää tulevaisuudessa kuulentoon. Avaruuden valloituksen seuraavat askeleet edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä. Yhdysvallat ei halua Kiinaa mukaan sotilaallisista syistä.
Joulukuussa Moskovan keskiluokka marssi kaduille vaatimaan rehellisiä vaaleja. Venäjän suuri enemmistö pysyi kotonaan. Heitä on toistasataa miljoonaa, harvaan asutun valtavan maan eri kolkissa. He uskovat vakauteen, isänmaahan ja mataliin veroihin, kertoo suurlähettiläs Matti Anttonen.
Dmitri Medvedevin kausi Venäjän presidenttinä päättyy toukokuussa, kun uusi presidentti vannoo virkavalan. Vielä vuosi sitten keväällä kysymys Medvedevin mahdollisesta jatkokaudesta hallitsi Venäjällä käytävää keskustelua maan poliittisesta tulevaisuudesta. Keskustelu päättyi syyskuussa 2011 Yhtenäinen Venäjä -puolueen puoluekokoukseen, jossa julkistettiin pääministeri Vladimir Putinin aikomus palata maan ykköspaikalle.
Miljoonat lapset kuolevat vuosittain sairauksiin, jotka voitaisiin periaatteessa ehkäistä täysin, vieläpä hyvin halvalla. Miksi niin ei sitten tehdä?
Maailmannäyttämölle astuneista uusista toimijoista yksi on ylitse muiden. Kiina kasvattaa parhaillaan globaalia valta-asemaansa niin monin tavoin, että kokonaiskuvan saaminen maan politiikasta on vaikeaa.
Kauempaa katsoen Suomi ja Ruotsi muistuttavat suuresti toisiaan. Ulkopolitiikkakin on ollut niin samanlinjaista, että maiden välinen yhteistyö on ollut helppoa. Usein maat ovat myös tehneet yhteisiä aloitteita esimerkiksi EU:ssa – viimeksi Euroopan rauhaninstituutin perustamisesta. Lähempää kun tarkastelee, näkee kuitenkin, että Ruotsi on eri maata, joskus ehkä vähän eri maailmoissakin.
Transparency Internationalin vuosittainen korruptioindeksi on yksi seuratuimmista valtioiden välisistä "kauneuskilpailuista". Suomen ja muiden Pohjoismaiden ohella kestomenestyjiä tutkimuksessa ovat veroparatiisit.
"Älkää liikkuko kauaksi bussista. Muistakaa, että olette safarilla, saatte katsoa mutta ette koskea", ruotsalaisnainen ohjeistaa turistilaumaa. Ryhmä ei kuitenkaan liiku Afrikan kansallispuistoissa vaan Tukholman itäpuolella hyväosaisessa Solsidanin kaupunginosassa. Ollaan yläluokkasafarilla.
Sisällissodasta toipuvassa Nepalissa laaditaan uutta perustuslakia. Prosessi on viivästynyt pahan kerran. Ratkaisematta on monia suuria kysymyksiä, kuten se, miten valta jaetaan parlamentin ja presidentin välillä, tai se, millä perusteilla maan osavaltioiden rajat piirretään. Suurten kysymysten ohella Nepalissa pohditaan parhaillaan myös sitä, mitä vuotta maassa oikein eletään.
Kun ilmasto muuttuu, kuivuuskaudet etenkin Afrikassa pahenevat ja vesipula kärjistyy. Seuraa taloudellisia tappioita, ja konfliktien riski kasvaa. Tämä on se tavallinen tarina ilmastonmuutoksesta, joka toistuu uutisissa ja josta poliitikot kautta maailman varoittelevat. Mutta: tieteessä ei ole pitävää näyttöä siitä, että ilmastonmuutoksella olisi yhteyttä valtioiden välisiin konflikteihin, sisällissotiin tai yksipuoliseen väkivaltaan, kuten kansanmurhiin.
Afganistanin ja Pakistanin rajaseutu on 2000-luvunvilliä itää, jossa totuudesta on usein vaikea saada selkoa.
Degrowth-liikkeen mielestä talous on ylittänyt maapallon ekologiset rajat ja kasvu pitää kääntää laskuun. Talouskasvun puolustajien mukaan kasvu on välttämätöntä hyvinvoinnin turvaamiseksi. Ulkopolitiikka-lehti järjesti aiheesta väittelyn, jossa vastakkain olivat tutkimusohjaaja, kansantaloustieteen tohtori Niku Määttänen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta ja kauppatieteiden tohtori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimuspäällikkö ja degrowth-aktivisti Timo Järvensivu.
Yhdysvaltain uskonnon ja politiikan kenttä on murroksessa. Vaikutusvaltansa huipulla 40 viime vuotta ollut kristillinen oikeisto on sisäisesti jakautunut, keskellä sukupolvenvaihdosta ja etsimässä uutta asialistaa.
Euron kriisi on pakottanut EU:n tekemään nopeita päätöksiä. Nopeuden lisääminen rokottaa demokratiaa. EU-kansalaisilta tämä ei jää huomaamatta.
Hizbollah on parantanut šiiamuslimien elinoloja Libanonissa ja onnistunut tekemään vastarintaa Israelin joukoille. Siksi monet rakastavat Jumalan puoluetta ja sen johtajaa Hassan Nasrallahia.
Arabikevät lisäsi painetta EU:n ulkorajoilla vuonna 2011. Suurin osa EU:n alueelle pyrkivistä laittomista maahantulijoista yrittää ylittää Kreikkaa ja Turkkia erottavan Evrosjoen. Sinne moni epätoivoinen matka myös katkeaa.
Luottoluokitusyritysten riippumattomuutta tulisi vahvistaa veron tapaan kerättävällä maksulla, kirjoittaa professori Timo Korkeamäki.
Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson kokee ongelmana sen, että perinteinen rauhanturvaaminen on muuttunut sotilaalliseksi kriisinhallinnaksi (Ulkopolitiikka 4/2011). Ihmisoikeusjärjestön johtajalta ajatus on erikoinen, sillä ihmisoikeuksien suojelu voi edellyttää puuttumista valtioiden sisäisiin asioihin tarvittaessa jopa sotilaallisin keinoin.
Voivatko humanitaariset väliintulot onnistua? Kysymyksen parissa painiskelevat Rory Stewart ja Gerald Knaus kirjassaan Can Intervention Work. Ulkopolitiikka-lehti esitti samaisen kysymyksen professori Mary Kaldorille, London School of Economicsin kansalaisyhteiskuntaan ja inhimilliseen turvallisuuteen keskittyvän tutkimusyksikön johtajalle.
Tämä kirja olisi voinut olla kylmän sodan aikaan sijoittuva vakoiluromaani John le Carrén tai Robert Ludlumin kynästä. Mutta kirjan on kirjoittanut brittiläisen laatulehti Guardianin toimittaja Luke Harding. Hän käy päiväkirjamaisesti läpi kirjeenvaihtaja-aikaansa Venäjällä vuosina 2004–2011.
Lontoossa asuvan kirjailijan ja aktivistin Tariq Alin mukaan 190 miljoonaa pakistanilaista elää loukussa sotilasdiktatuurin moukarin ja poliittisen korruption alasimen välissä.
Rauhanvälittäjän on tärkeämpää olla rehellinen, honest broker, kuin puolueeton. Jos konfliktin osapuolet eivät tiedä, minkä asioiden takana välittäjä seisoo, neuvottelut venyvät eikä tulosta synny.
Millainen on Etelä-Kaukasian tulevaisuus? Ruotsalainen ympäristöpuolueen poliitikko Per Gahrton näkee Georgian ulkopolitiikan koetinkivenä maan strategisen aseman.
Eurooppalaisen vähemmistöjensuojelun kehitystä on kylmän sodan jälkeen määrittänyt ajatus aggressiivisesta itäeurooppalaisesta ja hyväntahtoisesta länsieurooppalaisesta nationalismista, toteaa Matti Jutila väitöskirjassaan.
Veikko Heinonen käsittelee väitöskirjassaan suomalaisen turvallisuuspolitiikan tilaa 2000-luvun alun Suomessa poliittisten toimijoiden puhetapojen, diskurssien, näkökulmasta. Heinonen pelkistää debatin rintamat Nato-kysymyksen ympärille ja keskittyy siinäkin lähinnä retoriikkaan ja käsitteiden käyttöön, ei turvallisuuspolitiikan sisältöön.
Päätoimittaja Eino S. Repo kommentoi Ulkopolitiikka-lehdessä 1/1962 Suomen vaaleja.
Halutessa Euroopasta on helppoa löytää jakavia tekijöitä, kuten päätoimittaja Ulkopolitiikka-lehden numerossa 4/2011 huomioi. Tulevaisuuden visioiden kehittelyssä olisi kuitenkin tärkeää ottaa huomioon myös eurooppalaisia yhdistäviä tekijöitä. Talouskriisin viitekehyksessä kehitellyt tulevaisuudet eivät kerro koko totuutta Euroopasta. Euroopan unionin erilaisissa tulevaisuuskuvissa pitäisi huomioida myös arvoulottuvuus, joka vaikuttaa perustavalla tavalla integraation tulevaisuuteen.
Euromaista esimerkiksi Ranska, Italia ja Viro ovat vain osittain demokraattisia, väittää Economist Intelligence Unitin kokoama demokratiaindeksi. Miksi?
Tiukka talouskuri on ollut voimakkaassa vastatuulessa viime viikkoina useissa EU-maissa. Ranskan ensi sunnuntain presidentinvaalien ennakkosuosikki François Hollande vaatii budjettikuria koskevan uuden sopimuksen avaamista jo kättelyssä. Espanjan hallitus on ilmoittanut, ettei se pääsee rankkoihin leikkaustavoitteisiin. Hollannissa hallitus kaatui, kun se ei saanut riittävää tukea leikkauksille.
Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry on myöntänyt Vuoden 2012 laatulehti -palkinnon Ulkopolitiikka-lehdelle.