Julkaistu 28.5.2014
Suomi on tarjonnut maailmalle Etykin, pohjoisen ulottuvuuden ja Helsinki-prosessin. Suomella oli tärkeä osa myös kansainvälisen asekauppasopimuksen synnyssä. Mitä näille aloitteille tapahtui myöhemmin ja minkälaisia avauksia Suomen kannattaisi nyt tehdä?
Suomi on ollut maailmanpolitiikassa aloitteellinen ennen kaikkea silloin, kun se on pyrkinyt torjumaan Venäjän painostusta.
Team Finland -ohjelma yrittää tarttua vaikeaan tehtävään: miten muuttaa Suomen hyvä maine vientieuroiksi ja vaikutusvallaksi.
Suomen suurlähetystöverkoston painopiste on siirtynyt kaukomailta piirun verran Eurooppaan.
Olli Rehn ja Martti Ahtisaari saivat ylivoimaisesti eniten ääniä Ulkopolitiikka-lehden kyselyssä Suomen merkittävimmistä vaikuttajista maailmalla. Kymmenen kärkeen nousi vain kaksi nimeä politiikan ulkopuolelta.
EU on kaikessa olennaisessa erilainen toimija kuin Venäjä, kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja Teija Tiilikainen.
Eurooppalaisia pidetään Venäjällä Yhdysvaltojen marionetteina, sanoo Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori Vladimir Gelman. Osa venäläisistä olisi valmis sotaan länsimaita vastaan, kunhan hinta ei nousisi liian korkeaksi.
Ukrainan kriisi on ajanut Suomen ulkopolitiikan ahtaalle: yhtäältä Suomi on osa Euroopan unionia ja sen sanktiopolitiikkaa, toisaalta Venäjän naapurimaa, jonka etu on säilyttää hyvät kahdenväliset suhteet naapuriinsa.
Teksti: Anna-Kaisa Hiltunen, Kartta: Kauko Kyöstiö
Venäjä on osallistunut asevoimillaan neljään jäätyneeseen konfliktiin entisen Neuvostoliiton alueella jo ennen Ukrainan tapahtumia.
Miten mahdetaan Afganistanissa pärjätä nyt? Kansainvälisen liittouman rivistöön tuli toukokuun alussa Tongan kokoinen lovi, kun pieni Tyynenmeren kuningaskunta veti joukkonsa kotiin.
Maailmassa on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan ainakin kymmenen miljoonaa ihmistä, jolla ei ole minkään maan kansalaisuutta.
Ukrainan kriisin mielenkiintoinen sivujuonne ovat molempiin osapuoliin kohdistuneet syytökset palkkasoturien käytöstä.
Ulkopolitiikka valittiin huhtikuussa vuoden 2013 parhaaksi ammatti- ja järjestölehdeksi Aikakauslehtien Liiton järjestämässä Edit-kilpailussa.
Euroskeptikkojen vahvistumisella saattaa olla odottamaton seuraus, jos Venäjän-suhteista syntyy EU:n sisälle uudenlainen jakolinja, kirjoittaa Hanna Ojanen.
Teksti: Toivo Martikainen. Kuva: JURI KOTŠETKOV / ALL OVER PRESS
Kreml on käynyt kovin ottein riippumattoman venäläismedian kimppuun parin vuoden takaisen mielenosoitustalven jälkeen. Politiikassa on kaikuja Neuvostoliiton ajasta, jolloin mielipiteensä uskalsi ilmaista avoimesti vain yksityiskodeissa keittiönpöydän ympärillä.
EU:lle luotiin kymmenen vuotta sitten valmius nopeaan kriisinhallintaan, mutta taisteluosastoja ei ole lähetetty maailmalle vielä kertaakaan. Osastojen kokoonpano ja rahoitus suunniteltiin alun alkaen väärin.
Bruttokansantuote on entistä hankalampi laskea, kun talous monimutkaistuu. Jo nyt paljon taloudellista arvoa jää mittarin ulottumattomiin.
Suomen ja monen muun länsimaan talous saanee tulevana syksynä pienen kasvusykäyksen yhden yön aikana, kun kansantalouden tilinpitojärjestelmää uudistetaan. Uudistus tuskin kuitenkaan muuttaa käsitystämme esimerkiksi maailmantalouden valtasuhteista – toisin kuin esimerkiksi Nigerian viimekeväinen kansantalouden tilinpidon uudistus, joka nosti maan kertaheitolla keskituloisten maiden luokkaan ja Afrikan suurimmaksi taloudeksi.
Ääriliberaali talousmalli on jäämässä taakse. Maaliskuussa aloittanut uusi hallitus korotti ensi töikseen lapsilisät yli kaksinkertaisiksi.
Maailmanpolitiikan kiistat heijastuvat Unescon maailmanperintökomitean työhön. Komitea ohittaa valinnoissaan toistuvasti asiantuntijajärjestöjen suositukset.
Syyskuussa tulee kuluneeksi 300 vuotta Katalonian liittämisestä osaksi Espanjan valtiota. Se saisi monien katalaanien mielestä riittää. Artikkeli on julkaistu Ulkopolitiikassa 2/2014.
Vapaa liikkuminen Euroopan sisällä on ollut yhdentymisen tärkeimpiä periaatteita. Komissio on vähitellen taipunut EU-maiden vaatimuksiin tilapäisistä rajatarkastuksista.
Kehitysyhteistyön sitoutuneimmat kannattajat eivät mielellään puhu toiminnan tuloksista. Niistä kysyminenkin johtaa helposti poliittiseen leimaamiseen, kirjoittaa Tapio Wallenius.
Yhteiskunnallista kehitystä on vaikea vangita yksiselitteisillä mittareilla, kirjoittaa Timo Olkkonen.
Europarlamentista luopuneen Riikka Pakarisen mielestä Suomessa ei ymmärretä parlamentin vaikutusvaltaa. Unionin kehitykseen kannattaisi vaikuttaa enemmän parlamentin kautta.
Miten kansakunnan, maan tai valtion voisi houkuttelevasti ”brändätä”?
Talous ja kulttuuri yhdistävät Yhdysvaltoja ja Kanadaa jo nyt paljon läheisemmin kuin vaikka EU:n tilkkutäkkiä. Toimittaja Diane Francisin mielestä maiden kannattaisikin yhdistyä.
Roman Herzogin mielestä EU on kompensoinut ulkopoliittista saamattomuuttaan laajentumisella.
Kiinan taloutta koskevasta keskustelusta ei ole nykyään vaikeaa löytää huolestuneita äänensävyjä. Pekingin yliopiston rahoituksen professori Michael Pettis esittää kirjassaan varsin pessimistisen näkemyksen Kiinan näkymistä.
Vaikka osa maasta on jatkuvan kaaoksen vallassa, toisilla alueilla eletään rauhassa. Maahan on juurtunut uudenlaisia liiketoimia, turvallisuus on parantunut ja paikallispolitiikka aktivoitunut.
Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kyseenalaistavat kirjassaan taloustieteen valtavirta-ajattelun.
Nurkkaan ajettuina terroristeista tulee vielä vaarallisempia, sanoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen.
Skotlantilaiset päättävät kansanäänestyksessä 18. syyskuuta, säilyykö Britannia yhtenäisenä. UP-lehti kysyi itsenäistymisen kannattajalta ja vastustajalta, miksi Skotlannin pitäisi itsenäistyä – tai ei.