Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Maailman tolkuttomin työ

Kofi Annan & Nader Mousavizadeh: Interventions. A Life in War and Peace. The Penguin Press 2012, 383 s.

Kirsti ja Raimo Lintonen

YK:n pääsihteerin virka kuuluu maailman mahdottomimpiin: Pääsihteeri on maailmanjärjestön hallinnollinen johtaja, jolla on myös poliittinen mandaatti. Hän toimii moottorina järjestössä, johon kuuluvat kaikki maailman maat ja jonka tehtävänä on edistää rauhaa ja turvallisuutta, valtioiden välisiä suhteita ja globaalia kehitystä.

YK:n turvallisuusneuvoston mahti­valtiot eivät kuitenkaan ole halunneet järjestölle vahvaa pääsihteeriä (secreta­ry-general). Kenraalin (general) sijaan on haluttu pikemminkin sihteeri (secretary). Onko siis pääsihteerillä mitään virkaa?

Kofi Annanin kaksi kautta YK:n pää­sihteerinä vuosina 1997–2006 osoittivat tehtävän vaikeuden todeksi. Varsinkin Yhdysvallat vahti lähes jokaista Anna­nin sanaa ja askelta, ja kehitysmaiden G-77-ryhmä epäili pääsihteerin olleen länsivaltojen asialla.

Annanin kaudella rahoitusvaikeu­det, Irakin sota ja Ruokaa öljystä -skan­daali ravistelivat maailmanjärjestöä, ja 2000-luvun puoliväliin tultaessa koko monenkeskinen hallinta ja YK:n paikka siinä olivat kyseenalaistettuina. Oma­kohtaisia paineita Annanille varmasti syntyi halusta ottaa huomioon mahdol­lisimman monet globaalit huolenaiheet ja mahdollisimman monien toimijoiden intressit.

Henkilönä Kofi Annan oli virassaan hillitty mutta määrätietoinen ja kärsiväl­linen – ei touhukas ”tehostaja”. Annan tiedosti pääsihteerin ja YK:n toimintara­joitukset mutta tiesi myös oman ja vir­kansa arvon eikä alistunut Yhdysvaltojen holhoukseen.

Annan osasi olla aloitteellinen ja toi­sinaan jopa uskalias: hän leimasi Yhdys­valtojen ja Britannian intervention Ira­kiin laittomaksi, koska sillä ei ollut YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Hän puolusti usein ja menestyksellisesti YK:n oikeutta olla mukana kaikissa pöydissä, joissa konflikteja pyrittiin hallitsemaan.

Annanin pääsihteerikauden saavu­tuksista kannattaa nostaa esiin neljä kokonaisuutta, jotka kuvaavat agendan laajuutta: interventiot, kehityksen vuosi­tuhattavoitteet, YK:n hallinnon ja raken­teen uudistukset sekä maailmanjärjestön avautuminen kansalaisjärjestöille.

Interventio oli Annanille laaja-alai­nen käsite, joka sisälsi konfliktien en­naltaehkäisyn ja diplomaattiset keinot. Toisaalta Annan kannatti sotilaallisten keinojen rajoitettua käyttöä siviilien suojelemiseksi ja laajamittaisten ihmis­oikeusloukkauksien estämiseksi. Annan osallistui edustajineen konfliktien hallin­taan esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa ja Libanonissa.

Kehityksen vuosituhattavoitteista so­vittiin YK:ssa vuosituhannen vaihteessa. Niiden tarkoituksena on köyhyyden vähentäminen, ja ne ovat saaneet laajan globaalin tuen. YK:n hallintoa on uu­distettu lähes jatkuvasti: vuonna 1997 käynnistyi organisaatio- ja säästörefor­mi, ja vuonna 2003 aloitettiin laaja-alainen uudistusprosessi.

Annanin kaudella YK:ta lisäksi avat­tiin kansalaisjärjestöille. Annan patisti kansalaisjärjestöjä edistämään kehityk­sen vuosituhattavoitteita ja YK-järjestöjä laajentamaan suhteitaan kansalaisyhteis­kuntien toimijoihin. Lisäksi parannettiin YK:n suhteita Maailmanpankkiin ja Kan­sainväliseen valuuttarahastoon.

Kenties tärkein Annanin työväli­neistä oli väsymätön viestintä eri muo­doissaan: taivuttelu, julkiset lausunnot sitoumuksien vahvistamiseksi, ympäri­vuorokautiset puhelinkeskustelut, YK:n kokoonkutsuvallan käyttäminen ja jopa vierailut, joille voitiin asettaa hinta, ku­ten poliittisten vankien vapauttaminen. Ehkä tunnetuin Annanin keinoista oli suora ja kaunistelematon ripitys, ”saar­natuoli”, johon joutuivat usein muiden muassa Afrikan maiden johtajat.

Annanin pääsihteerikaudesta annet­tu korkea yleisarvosana on oikeutettu. Hänen kaudellaan YK osoitti kestävyy­tensä selviytyessään lukuisista kriiseistä ja säilyttäessään asemansa oikeutuksen.

 

Kirsti Lintonen työskenteli YK-suurlähettiläänä 2005–2009. Raimo Lintonen on politiikan tutkija.

 
Ulkopolitiikka 2/2013

Maailma houkuttelee

Juha Mäkinen/UP, kuva Eeva Anundi

Afganistan ansaitsee paremman kertomuksen

Juha-Matti Seppänen & Oskari Eronen

Kiinan kosiskelu jakaa naapurustoa

Mikael Mattlin, kuvitus Antti Valta

Talouseliitti kaappasi Intian

Niina Oisalo

Myanmarin nuorallatanssi

Bart Gaens, kuva Asia Society/Flickr

Arktinen hysteria

Juha Mäkinen/UP

Saksan valta punnitaan syyskuussa

Veera Laine, kuva European Parliament/Flickr

Maakaappareita oomme kaikki

Henri Purje

Länsi sallii laittoman asekaupan

Janne Hopsu

Neljä kuvaa tulevaisuudesta

Teija Tiilikainen/UP

Kuolema rauhansankarille?

Juha Mäkinen/UP

Kenia vaatii veronsa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Saudit siirtävät viikonloppuaan

Juha Mäkinen/UP

Jännitteitä jättiläisten välillä

Juha Mäkinen/UP

Miten osallistuminen Afganistanin kriisinhallintaan on parantanut Suomen puolustuskykyä?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Intian on lakattava epäröimästä

Raja Mohan

Kiina vahvistaa jalansijaansa Keski-Aasiassa

Teemu Naarajärvi

Eurooppa lämpenee liuskekaasulle

Antto Vihma

Pohjois-Irlannin kuuma kesä

Jyrki Ruohomäki

Venäjän uusvanha ulkopolitiikka

Sean Roberts

Ystävyyttä yli rajojen

Olli Turtiainen

Luottamus itää Kurdistanissa

Saana-Maria Jokinen

Hukkaan valunut vallankumous

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, Joonas Pörsti/UP

Köyhyydestä pakkotyöhön

Eliisa Mäkelä

Pakkotyö on miljardibisnes

Eliisa Mäkelä, Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tuaregien kapina

Morten Bøås & Mats Utas

Uuden kylmän sodan ovella

Kimmo Mäkilä

Niiden puolesta joiden ääni ei kuulu

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Läpileikkaus Putinin Venäjästä

Katri Pynnöniemi

Maailman tolkuttomin työ

Kirsti ja Raimo Lintonen

Onnea vuosikerran ja kirjalahjakortin voittajille!

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tietoisuuden sanansaattaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuva Tuomas Tikkanen/UP