RAUHA. Ukrainassa pitäisi saada aikaan sopimus, joka ottaa mukaan kansainvälisiä toimijoita ja huomioi paluumuuton.
Helmikuussa solmittu Minskin toinen tulitaukosopimus oli voitto Venäjälle. Venäjän tavoitteena oli taivuttaa Ukrainan hallitus hyväksymään maan itäosien autonomia ja saada työkaluja vaikuttaa Ukrainan sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Ukrainaan pitäisi kuitenkin saada aikaan rauhansopimus, joka
tarkastelee ratkaisua laajemmin ja kytkee mukaan kansainvälisiä toimijoita,
joiden toimien vaikutus ulottuisi selvästi vuotta 2015 pidemmälle. Näin
voitaisiin varmistaa, että Ukrainan itäosien alueista ei muodostu jäätynyttä
konfliktia.
Mallia uuteen rauhansopimukseen kannattaisi ottaa Daytonin
sopimuksesta, joka päätti Bosnian sodan 1990-luvulla. Daytonin rauhansopimus
ulottuu tulitauon valvomisesta aina uuden valtion perustuslakiin.
Bosnia ajautui sotaan vuonna 1992, kun Bosnian serbit olivat perustaneet maahan itsehallintoalueita
ja pyytäneet Serbiasta tukea kroaatteja ja bosniakkeja vastaan. Serbian
presidentti Slobodan Milošević lähetti alueille Jugoslavian kansanarmeijan joukkoja.
Bosnian sodalla on paljon yhteistä Itä-Ukrainan konfliktin
kanssa. Bosnia jakautui kahteen osaan, Bosnia-Hertsegovinaan ja Bosnian serbien
Serbitasavaltaan, joista jälkimmäinen pyrki autonomiaan Serbian sotilaallisella
tuella. Yhteistä Ukrainan kanssa on puolisotilaallisten joukkojen käyttö,
väkivallan oikeuttaminen ulkoa tuodulla nationalismilla sekä informaatiosota,
jossa vastustaja leimataan esimerkiksi fasistiksi.
Kun lännessä ymmärrettiin Serbian rooli Bosnian sodassa, YK
asetti Serbian aseidenvienti- ja öljysaartoon. EY sovelsi kauppasaartoa. Kun
talouspakotteet alkoivat vaikuttaa, Milošević lopetti Bosnian serbien tukemisen
syksyllä 1994 ja salli YK:n ja EU:n tarkkailijoiden toimia Serbian rajoilla.
Naton ilmaiskujen jälkeen Milošević oli valmis rauhanneuvotteluihin.
Marraskuussa 1995 allekirjoitetussa Daytonin rauhansopimuksessa
sovittiin joukkojen kotiuttamisesta, aseiden siirtämisestä pois
tulitaukolinjalta ja monikansallisen IFOR-rauhanturvajoukon lähettämisestä
Bosniaan. Rauhanturvaajien tehtäväksi tuli valvoa rauhansopimuksen
sotilaallisten pykälien toteutumista.
Daytonin sopimukseen sisältyi useita määräyksiä humanitaarisesta
avusta, jälleenrakennuksesta, ihmisoikeuksien ja paluumuuton edistämisestä sekä
vaalien järjestämisestä. Lisäksi Bosniaan perustettiin ihmisoikeuskomissio ja
ihmisoikeustuomioistuin. Määräysten toteuttamista koordinoi YK:n
turvallisuusneuvoston Bosniaan asettama korkea edustaja.
Sopimuksella säädettiin myös pakolaisten oikeudesta palata
koteihinsa ja saada takaisin menettämänsä omaisuus. YK:n korkean edustajan
alaisuuteen perustettiin jälleenrakennusta ja paluumuuttoa koordinoiva elin, ja
rauhan sopimuksen toimeenpanoa valvomaan perustettiin toimeenpanoneuvosto. Molempiin
kuului useita kansainvälisiä järjestöjä.
Vaikka Minsk II -sopimus on tulitaukosopimus, yli puolet sen kohdista liittyy Ukrainan
separatistialueiden asemaan. Sopimuksen mukaan Ukraina saa itärajansa omaan
valvontaansa vasta, kun separatisti-alueille on taattu erityisasema perustuslakiuudistuksella,
itsehallintoa koskevalla lailla ja aluevaaleilla.
Perustuslaki on määrä uudis-taa kuluvan vuoden loppuun
mennessä. Uudistuksen tavoitteena on vallan hajauttaminen ja erityisaseman
takaaminen separatistialueille. Ukraina velvoitettiin ensimmäisessä Minskin
sopimuksessa säätämään laki väliaikaisen alueellisen hallinnon määräämisestä
tietyille Donetskin ja Luhanskin alueille, ja perustuslakiuudistuksessa tämä
laki muutetaan pysyväksi laiksi. Se takaa separatistialueiden tapahtumiin
osallistuneille henkilöille koskemattomuuden. Lisäksi se antaa paikallisille
viranomaisille oikeuden osallistua alueiden oikeuslaitoksen johdon nimityksiin.
Minsk II -sopimuksen aikajänne ulottuu vain kuluvan vuoden
loppuun, eikä sopimuksessa ole huomioitu kriisin ratkaisuun vaikuttavia
pitkäaikaisia tekijöitä. Niitä ovat esimerkiksi ihmisoikeudet sekä turvallisen
ympäristön luominen paluumuutolle ja jälleenrakennukselle.
Ukrainaan tulisi asettaa YK:n turvallisuusneuvoston korkea
edustaja, joka tukisi ja valvoisi Itä-Ukrainan jälleenrakennusta, paluumuuttoa
ja vaaleja sekä alueiden asemaa koskevan lainsäädännön toteuttamista ja
ihmisoikeuksien edistämistä.
Mahdollisen rauhansopimuksen toimeenpanoa valvomaan tulisi
perustaa toimeenpanoneuvosto, johon voisivat kuulua ainakin YK:n korkea
edustaja, Venäjä, Ukraina, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ,
Punainen Risti, YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja Maailmanpankki. Näin rauhansopimuksen
täytäntöönpanolle saataisiin kansainväliset takuut.
Lisäksi Itä-Ukrainaan tulisi perustaa monikansallinen
rauhanturvaoperaatio, joka tukisi rauhansopimuksen sotilaallisten määräysten
toimeenpanoa ja aseistariisuntaa sekä joukkojen pois vetämistä. Rauhanturvaajat
voisivat luoda turvallisen ympäristön paluumuutolle ja jälleenrakennukselle.
Minskin sopimuksessa ei mainita myöskään pakolaisia. YK:n
mukaan Ukrainassa oli maaliskuussa 1,2 miljoonaa maan sisäistä pakolaista.
Naapurimaista turvapaikkaa tai oleskelulupaa oli hakenut yli 770 000 ihmistä,
suurin osa Venäjältä. Jos turvallisuustilanne paranee, ainakin osa evakoista ja
pakolaisista palaa kotiin. Rauhansopimukseen pitäisi sisältyä pakolaisten
oikeus palata ja saada takaisin menettämänsä omaisuus. Korkean edustajan
alaisuuteen tulisi perustaa paluumuuttoa ja jälleenrakennusta koordinoiva elin.
Uuden jäätyneen konfliktin syntyminen Itä-Ukrainaan voidaan
estää vain, jos mahdollisen uuden rauhansopimuksen aikajänne ulottuu tarpeeksi
kauas tulevaisuuteen ja mukana on kansainvälisiä toimijoita.
Teksti: Henrik Angerbrandt & Mats Utas
Teksti: Anna-Kaisa Hiltunen/UP